sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Varaslähtö jouluun

Meilläpäin otettiin varaslähtö jouluun siinä mielessä että kinkkua on paistettu ja maistettu - samoin lanttuloota. Neelan joululahja avattiin vähän etukäteen koska sieltä löytyi arkipäivään liittyvää tavaraa ja kun ite avattiin suklaarasiat niin Neela pääsi myös mutustamaan jäniksenkorvia.

Fleksi ja uusi leveämpi sekä pidempi heijastava kaulapanta. (Tuo härpäke tuossa pannan päällä on joku varmistusremmi - aika kätevä mielestäni!)
 Kiitos kuuluu miun isille kun hän halusi itseäänkin ajatellen sponsoroida fleksin ja pannan. On ollut kuulemma jo pidempään sitä mieltä että haluaa Neelaa taluttaa fleksissä kun hihna on kuulemma niin hankala. :)

Tallitovereiden joululahjapiparit.

Käytiin kaupasta ostamassa sokerikuorrutetta pipareiden päälle ja tässä lopputulos - totaalinen väsy. :)
Illemmalla testattiin että onko kauppa auki kun ei näistä aina muista varsinkaan jouluaattoa vasten. Yli -25 on pakkasta joten emännälle viis kerrosta vaatetta, koiralle heijastinliivi sekä uudet vermeet ja sitten eikun vaan liikenteeseen. Ihan oon kateellinen miten Neela ei oo moksiskaan tuosta pakkasesta. Joskus, varsinkin aamupissillä käydessä saattaa takajalkojaan nostella mutta muuten ei kyllä mitään merkkejä kylmämisestä.

Lyhyestä virsi kaunis, loppuun vielä jouluntoivotukset.


perjantai 14. joulukuuta 2012

Maailmanmatkailua

Harrasteltiin eilen ja tänään maailmanmatkailua kun ajeltiin Etelä-Karjalan puolelle miun poikaystävän luokse ja sää oli suoraansanottuna aivan kamala! Mutta eihän se Neela osaa tai tajua pelätä takapenkillä vaikka mammaa vähän jännittääkin koska näkyvyys oli 0 ja tie liukas. Ehjänä päästiin perille ja sitten vasta pysty huokasemaan helpotuksesta.

Neelakin on yllättänyt viimesen viikon aikana miten tottelevainen hän on ja ulkonakin on saanut pari reissua olla irti missä en yleensä koiraa ole laskenut vapaaks mutta yks kikkaviitonen ja apukeino siihen että koira tulee luokse on käydä pöllyttämään lunta ja hillumaan hulluna - sillon Neela aivan 100% varmasti tulee! :--)
Uskalsin jopa poikaystävän luona laskea Neelan irti kun he asuvat maatilalla ja en oo varsinkaan pimeän aikaan uskaltanu pitää koiraa kuin narun jatkeena.

Tänään ajeltiin sitten aamusta poikaystävän luota koululle, kävin vajaan kuus tuntia istumassa koulun penkillä ja sitten jatkettiin matkaa kohti kotia. Matkalla koukattiin hakemaan rokotuskorttiin merkintä että rabies-rokotus on otettu ja pitihän se käydä Agrimarketillakin pitkästä aikaa. Kuulemma iskä saattais ostaa neidille joululahjaks flexin tai sen juoksutusliinan metsälenkkiä varten vaikka muille hää väitti ettei osta lahjoja - epistä.. :D





Lapsi ja sen onnellinen omistaja.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Kuinka vaikeaa on.. ?

Kuinka vaikeaa on saada kolme koiraa sopivaan asentoon kahden ihmisen voimin? Tässä kuitenkin lopputuloksia! Hitusen asiaa helpotti se että pennut käytettiin juoksemassa ennen otoksien ottoa pellolla ja metsätiellä. Vastaan tuli mm. murhanhimoinen kissa ja hirveän mielenkiintoinen ihminen. Harjoiteltiin myös toisen koiran kanssa lenkkeilemistä ja ihan suhteellisen hyvin sujui. :--)

Neela ja Luka

Neela, Luka & Tara

Kaunis. <3

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Kyllä nyt mamma on ylpeä!

Neela yllätti kyllä tänään täysin! Käytin sen eilen illalla puol 12 pihalla ja sitten käytiin nukkumaan. Aamulla se ei alottanut sitä normaalia vinkumista jo ennen kaheksaa vaan nukkua tohistiin kumpikin puol kymmeneen asti! Kun lähdin sitten käyttämään neitiä ulkona, ei sillä ollut kiire tarpeilleen joten herranjestas, koira on pidättänyt yli kymmenen tuntia ja mammalla tuli "vau"-reaktio. 

Myöhemmin kun mammakin heräsi ja oli saanut aamukahvinsa juotua, lähdettiin tunniks rämpimään noita lenkkipolkuja ja yhdessä välin uskalsin sen jopa laskea irti. Harmi vaan että täälläpäin pitää miettiä tarkkaan missä koiran laskee irti kun ikinä ei tiedä koska tulee toinen koira vastaan ja tuo kun on niin ylikiinnostunut niistä että luoksetulo olis todennäkösesti haave vain.. Ihan sama onko siulla ylisuperhyvää herkkua vai superkiva lelu vai pidätkö hirveää älämölöä vai karjutko koiralle pää punasena mutta kun ei niin ei. 

Vinkkejä? :)

8.12.

9.12.

9.12.


9.12.
9.12.

 ps. Kissat sai uuden raapimispuun ja tässä kiitos. :D

lauantai 8. joulukuuta 2012

Reippailua Rääkkylässä

(Varoitan jo aluksi ettei meillä ole nyt asiaankuuluvaa kuvamateriaalia vaikka oisin kovasti halunnu.. :/)

Vaan ettenkö ollu puolkuollu kun tarvottiin toverin ja hänen kahden koiransa (Neelan kanssa samanikänen saksanpaimen-uros sekä sekarotuinen iso aikuinen uros) kanssa umpihangessa pari tuntia. Välillä tuntu jo että elämä voittaa kun lunta oli vähemmän mutta sitten sitä taas mentiin. Voiko ihmisellä olla näin huono kunto? No kyllä voi! Ainakin tällä ihmisellä. Unohdin kaiken lisäks rukkaset autoon ja päällä ei muutenkaan ollut liikaa vaatetta - varsinkaan montulla seinämän kiipeämiseen joka vei miun voimat ihan totaalisesti. Ens kerralla laitan pilkkihaalarin ja miljoona kerrosta alle - tai ehkä en sittenkään, sitten läkähdyn kuumuudesta.Olevinaan oli vielä hyvät ja pitkävartiset kengät mutta paskanmarjat ku kaikki lumi tuli sinne sisälle.. :D

Neela kuitenkin ainakin näytti nauttivan ja harmittelinkin jälkeenpäin että olin kameran unohtanu kotiin. Sää oli melko harmaa mutta silti oisin voinu pikkuveikan järkkärillä (jota muuten aina lainaan [lue: pöllin] jos tarvitsen) saada ihan julkaisukelpoisia otoksiakin. Noh, näin tällä kertaa. Lenkin jälkeen jäin toverin luokse istumaan kun odottelin että lossilla loppuis tauko ni pääsisin sitten sinne jonottamaan ilman että pitää odottaa tauon loppumista. Tiet oli kamalassa kunnossa mutta ehjänä ollaan. :)

Kävin hakemassa entiseltä asunnolta pakkasesta luut, joita ostin eräältä emolehmätilalta tuosta Pohjois- ja Etelä-Karjalan rajalta. Ei ollu kallista kaks kiloa sopivaksi sahattuja hiehonluita + vähän lihaakin, kun hintaa jäi neljä euroa. Käyn jatkossakin siellä kun poikaystävän mökki sijaitsee melkein naapurissa. 

Eilisestä voisin kertoilla sen verran että Kuopion Ikean reissun jälkeen innostuin lähtemään vielä Neelan kanssa koirapuistoon. Vaihtoehtoja oli kaksi; Rantakylä/Utra tai Koivuniemi ja koska en jälkimmäisestä tiennyt olevankaan niin päädyin kokeilemaan sitä. Puistossa oli sinne mennessä mies mustan belgianpaimenkoira-uroksen kanssa sekä nainen jackrusseli-nartun kanssa (tai ehkä se oli mix?) mutta jälkimmäinen koirakko häippäs melkein heti. Tilalle ei tullutkaan enää niin yhtä mukavaa; vaan pariskunta suursnautserinsa kanssa joka yritti kirjaimellisesti hyppiä Neelan päällä. Eihän se iso uros ehkä tottele jos sitä komentaa hissuttelemalla... :) Vai mitä? Mie jouduin jo menemään väliin ja häätämään aika kovalla kädellä sen uroksen pois mutta sitten onneks se poppoo tajus lähteä pois kokonaan, saipahan belgi ja Neela jatkaa leikkimistä - ne kun osas leikkiä nätisti. 

Pienen koirapuistoiluhetken päästä käytiin vielä kaupungin kupeessa harjoittelemassa käppäilyä. Oisin toivonu niin kovasti että joku koirakko olis tullu vastaan ni oisin toden teolla keskittyny ohitustilanteeseen mutta ei. Pääasia että Neela kulki nätisti ja saatiin pari hienoa "seuraamis"pätkääkin! :)

Näin tällä kertaa, mitähän ensi kerta tuo tullessaan.

torstai 6. joulukuuta 2012

Itsenäisyyspäivän lenkki

Mamma otti tänään itseään niskasta kiinni vaikka oli -20 pakkasta, eikun kolme kerrosta vaatetta päälle ja koiran kanssa lenkkimaastoja tutkimaan. Vieraita oli tulossa iskän synttäreille niin ajattelin käydä väsyttämässä lapsen ennen sitä. Käytiin ensin yhessä pusikossa pyörimässä ja sitten todettiin että toinen suunta ois ehkä parempi.

Tuolla on hyvä kun tulet polkujen risteykseen, se haarautuu, vähän matkan päästä uudelleen ja taas uudelleen ja niin edelleen. Ei kyllä lopu polut kesken! Tein itse huomion että kyllä rupeaa tämänkin neidin kunto kasvamaan kun rupeaa kunnolla koiran kanssa etsimään lenkkipolkuja! On kyllä niin vaihtelevaa tuolla se maasto että välillä on tasasta, sit vähän ylä- ja alamäkeä ja tänään kiivettiin pitkä ja suhteellisen jyrkkä ylämäki ja voi että sitä puuskutusta kun pääsin ylös.. :D Koira ei ollut moksiskaan. Sääkin suosi meitä vaikka oli pakkasta mutta aurinko paistoi koko lenkin ajan.




Tuollahan myö käytiin Neelan kanssa ensin tarpomassa mutta tajuttiin että se on ihan tyhmää ja lähdettiin oikeille poluille. Pieni neiti sukelteli tuolla puskissa ihan onessaan mistä onkin todisteaineistoa ensimmäisessä kuvassa. :D




Seuraavaan kertaan! :)

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Voihan korvatulehdus..

Joo-o, juuri se - siitäkin huolimatta että oon koittanu kovasti pitää korvat puhtaina. Käytiin tänään Neelalle rabies-rokotus ottamassa siellä uudella eläinlääkärivastaanotolla Martinalla ja katottiin samalla punoittava korva. Tykkäsin kovasti siitä miten kyseinen lekuri käsitteli koiraa ja neiti saikin uuden lempinimen "piiperö". :--) Itse rokotusta Neela ei etes huomannu mutta kun alko korvan putsaaminen ja tökötin sinne survominen niin johan löyty neidiltäkin vahvat mielipiteet asiaan. Nätisti kuitenkin käyttäyty koko toimituksen ajan ja saatiinkin kotiin viemisiks lääkettä - luojan kiitos ei ollu kallis koska sitten ois tämän opiskelijan talous romahtanu ja kovaa vauhtia.

Käytiin samaan syssyyn neidille lisää ruokaa kun entisestä säkistä on jäljellä vaan ehkä noin viikon ateriat. Tällä kertaa otin vähän eri merkkistä ruokaa kokeiluun ihan sen takia kun se on periaatteessa ravintoarvoiltaan ja muilta ominaisuuksiltaan sama kun mitä nyt syötetään, nimi vaan on eri, säkki erilainen ja hinta 10 euroa halvempi. Kävis paremmin opiskelijan kukkarolle. Jos ei tämä käy, jatketaan RC-linjalla.

Olin tänään esittelemässä meidän koulutusalaa Viinijärven yläasteella ja Neela oli viis tuntia uudessa kotona yksin. Jännäsin oliko paikkoja sotkettu tai purtu/hajotettu mutta eihän tuo ollu tehny mitään - ihme kakara! *koputtaa puuta* Kyllä se osaa yksinäänkin käyttäytyä. Illemmalla koira oli tottakai mukana kun käytiin entiseltä talolta pakkailemassa vikoja tavaroita ja lamppuja sekä verhoja haettiin matkaan. Ja ihan iltasilla sitten viimesellä mamma laitto ainaki kolme eri kerrosta vaatteita päälle, koiralle heijastinliivin niskaan ja lähdettiin lenkille, kiertelemään uusia paikkoja. Pakkasta ehkä -15 ja voi hyvät hyssykät kun on kylmä! Entäs sitten -30 asteen pakkasilla?

Tein muuten joku aika sitten huomion että Neelan kanssa on nykyisin kiva lähteä lenkille kun se ei joko vedä tai jää jälkeen koko ajan vaan kulkee rempseästi ravaillen eteenpäin. Aikasemmin se veti joko eteen- tai taaksepäin sen minkä kerkis eikä lenkkeilystä tullu mitään mutta nykyisin meininki on aivan eri. On se miun lapsi vaan niin hieno! :--)

Julkaisematonta materiaalia. Lapsi 10 viikkoa vanha. :)

maanantai 3. joulukuuta 2012

Neiti täyttää 5kk!

En ymmärrä mikä on kun ei vaan kirjota. En määrittele onko se jaksamisesta, kehtaamisesta vai mistä kiinni mutta jostain se vain mättää. 

Käytiin pari viikkoa sitten kokeilemassa jäljestystä, teoriaosuuden jälkeen tehtiin n. 20 askeleen jälki ja sitten eikun koira jäljelle. Neela yritti aluks syödä sitä jäljen alkumerkkiä mutta sitten se tajus että "hei, täällähän on nameja!" kovin montaa ei jäänyt välistä mutta ite olisin kuulemma voinu vähän "reippaammin" tulla takana kun koirakin rupes selvästi reippaammin jälkeä haistelemaan. Loppupäässä palkkakupin jälkeen hää ois vielä kovasti jatkanu miun jälkeä sinne pellon toiseen päähän.. :D Mutta kyllä siitä jälkikoira tulloo!

Tänään on kuitenkin se päivä kun Neela täyttää 5 kuukautta. Iso tyttöhän se jo on ja uhmaileekin jo välillä! Äitillä on tili tyhjä joten ei ollu varaa ostaa mitään erityisherkkuja edes mutta erityisen paljon pusuja ja huomiota hän on saanu kyllä tänään.

Meillä oli iskän ja pikkuveikan kanssa muutto rivitaloneliöön vuokralle ja ehkä ainut hyvä puoli tässä on se että saatiin Neelan kanssa kunnon lenkkeilymaastot, mitä mennään aina kotona ollessa tutkimaan.

Lauantaina oli tädin synttärit mummolassa ja siellä on sellanen kohta 10 vuotta täyttävä mixeri-narttu joka on ihan älyttömän mustasukkanen ihmisistä ja leluistaan - koko ajan ärisemässä mutta Neelapa ei usko vaan ottaa sen leikkinä. Kieltämättä aika hauskan näköstä mutta Nellin sitä räkyttämistä ei kestä erkkikään.. Sittempä  keksittiin jättää se räkyttäminen aivan noteeraamatta niin väheni huomattavasti ja lopuksi hyö nukkuvatkin jo vierekkäin - Nelli oven edessä vartioimassa leluja ja Neela siinä vieressä. Kyllä niistä vielä kavereita tulee!
 
Sunnuntaina käytiin Neelan kanssa tuolla lähipellolla ja metsässä juoksemassa irti ja neiti usko erittäin hienosti! Sillä kun on nyt alkanut se uhmailu että välillä laitetaan isot korvat koristeeksi, nenä maahan ja menoksi. Viime aikoina koira on tuntunu jo siltä että hei, sehän uskoo taas jotain mutta välillä kaikki käskyt kaikuu kuuroille korville ja mammalla on itku kurkussa kun koira ei tottele. Nyt helpottaa - ainakin hetkeksi. Tiedä koska taas alkaa se tottelemattomuus. Olin kotona pitkän viikonlopun ja ihan alko ärsyttämään kun itse olit väsyny ja kiukkunen ja koira totteli paremmin iskää kun minuu mutta kunnon yöunien jälkeen seuraavana päivänä oli jo paljon kivempi ja koira taas aivan normaali. Saakelin hurtta kun tajuaa millon mamma on äkänen ni sitte pitää vielä tahallaan kiusata.

Ainiin, käytiinhän myö viime viikolla Neelan kanssa tallillakin! Neiti totteli erittäin hyvin ja oli kovasti apuna karsinoiden siivoamisessa sekä käytävän lakaisussa. Välillä se huiteli jossain mutta kutsuttaessa tuli kyllä heti. Ranskanbulldoggi-neidit ihmetteli ihan kun on Neela kahdessa kuukaudessa kasvanu aivan valtavasti.

Neelalta on vaihtunu onnistuneesti yksi kulmahammas ja kaikki etuhampaat, odottelen kovasti koska muutkin kulmurit vaihtuu koska ne on niin p*rkeleen terävät että oikeesti koskee jos leikkiessä sormet jää väliin. :D Nyt onneks tulee opintotuki niin päästään se rabies-rokotus ottamassa kun muut on jo kunnossa.

Neela 5kk




 Palaillaan! :)