Tilannekartoitus

Oltiin tänään reippaita ja pitkästä aikaa otettiin kummastakin koirasta seisotuskuvat (Joojoo ihanku se olevinaan olis muutenkin niin kamalan iso homma....).

Neelalla on mitä ilmeisimmin alkamassa juoksut tässä kuukauden sisään koska siltä löytyy nykysin ulkona korvat, se on niin kainaloinen ja rauhallinen että ei oo toista ja ruoka maistuu vähän kehnonlaisesti aikaisempaan verrattuna. Eilen hän myös päätti, että mammalla olevat namit on maailman paras juttu. Tein neidon kanssa perusasennon treenauksen lisäksi temppua "nenä" eli koira tökkää omallaan miun nenää. No, pyysin kerran ja montako kertaa Neela tökkäsi miun nenään - ehkä viidesti. :D Sen jälkeen ei tarvinnu kun viedä nenä vähän lähemmäs Neelan naamaa, niin hän alkoi tökkimään ihan urakalla. Sain illan vatsalihastreenin kun nauroin vedet silmissä. Höntti. <3

Millistäkin on pakko kehaista miten sekin on rauhottunut nyt 19 viikon ikään mennessä. Sisällä se yleensä mutustelee leluja ja nukkuu, ulkona painetaan ON-nappia ja sitten lähtee. Ruokakin maltetaan syödä vähän rauhallisemmin.
Milan kanssa harjoiteltiin myös naksuttimen kanssa perusasentoa sekä sivusuunnassa perusasentoon tulemista. Kumpikin tajusi jumpan juonen hienosti!

Neela muutaman päivän päästä 2,5vee, säkäkorkeus n. 65cm ja painoa arviolta 30kg.

Mila 19 viikkoa, säkäkorkeus n. 52cm ja painoa arviolta 18-19kg.

Linkitelkääs ihmeessä teidänkin karvakavereista seisotuskuvia ja kertokaa vähän kokoluokitusta. Mielenkiinnolla niitä katselisin! :)

- Ella

Kuvahaaste

Vihdoin ja viimein saatiin haaste uunista ulos. Kiitosta vain! :)

Haaste saatiin Laumaeläjät-blogilta.
Ohjeet: Kuvahaasteen ideana on laittaa 1-2 kuvaa ennalta määrättyihin kategorioihin. Sen jälkeen kirjoitat pienen perustelun/kuvatekstin miksi valitsit juuri sen kuvan. Lemmikin täytyy esiintyä kuvassa tavalla tai toisella. Tarkoituksena ei ole ottaa uutta kuvaa, vaan kaivaa juurikin niitä vanhoja. Voit osallistua kaikilla lemmikeilläsi, jos niin haluat. Haasteen jälkeen haasta uudet blogaajat ja muista huumori!
Kategoriat: paras yhteiskuva, reenaamassa, kisaamassa, paras kesäkuva, paras talvikuva, tunnelmallinen kuva, hassuin ilme, lomalla, töissä, tihutöissä ja toinen identiteetti

Paras yhteiskuva

Meistä ei Neelan kanssa ole montaa yhteiskuvaa, mutta tämä on väriensä, tunnelmansa ja asettelunsa puolesta kaikista paras. Jaksaisin esitellä tätä kuvaa vaikka vuosienkin päästä vaikka itseäni en mielellään esittelisikään. Mutta Neela. <3

Reenaamassa

Treenikuvista tämä otos on kaikista tunnelmallisin ja koirasta näkee, että se tykkää tehdä ja touhuta - varsinkin vedessä.

Kisaamassa

Ei saatu meidän ainoista kisoista, tai no soveltuvuuskokeesta kummosia kuvia mutta oli siellä yksi sellainen, minkä halusin tähän haasteeseen lisätä. Neela oli kyllä ihan huippis!

Paras kesäkuva

Tämän kuvan ottamisen kanssa tehtiin töitä, että saatiin kumpikin kestämään aloillaan. No, kova yritys palkittiin ja se pääsi paras kesäkuva-kategoriaa koristamaan.

Paras talvikuva

Kuvia katsellessa ja valkkaillessa tämä kuva pysähdytti täysin. Miten voikaan saksanpaimenkoira olla niin kaunis ja komea yhtä aikaa? 

Tunnelmallinen kuva

Vahinkolaukaus. Koulun jälkeen kiirehdin kotiin, että ennen auringonlaskua saisin näpsittyä koirista nättejä kuvia. Tämä niistä on ehdoton ykkönen.

Hassuin ilme

Lapset on terveitä kun ne leikkii. Tytöt tykkää kahnuta hassujen äänitehosteiden ja hampaiden kalinan kera. Niistä leikeistä saakin hassuja otoksia.

Lomalla

Tämä kategoria oli hankala. Onneksi löysin kuitenkin puhelimen albumin uumenista yhden julkaistavan otoksen vaikka laatu ei päätä huimaakkaan. Tässä on juuri sitä tunnelmaa, miksi halusin sen teille julkaista.

Töissä

Mamman kaa ison talon vahtina. Neela oli huippu, kun katsottiin Kaunotarta ja Kulkuria; kotiteatterin kaiuttimista kuului ulvontaa ja neidin piti heti mennä tarkistamaan mistä ääni tulee. Hassu. <3

Tihutöissä

Ystävältäni tuli töihin viesti, että neiti termiitti oli päättänyt ruveta sisustamaan sillä aikaa kun hän oli suihkussa. Tätä penneli harrasti aika monesti, mutta onneks ei saanut suurta vahinkoa aikaan. :)

Toinen identiteetti

Mutanttininja. Ei perusteluja, kuva kertoo kaiken.

Hyvät jouluntoivototukset blogin lukijoille!

Ei miulla muuta. :)

- Ella

Kaunis sää + kauniit koirat = kuvailemaan!

Pari päivää sitten ajoin hirveää kyytiä koulusta kotiin, kun tajusin miten nätti ilma on. Oli päästävä koirien kanssa kuvailemaan kun pikkuveikan kamera on vieläkin minulla. Ups... No, kotimatkalla mietin mistä saisi parhaita kuvia ja Kylänmäen kohdalla oleva pelto muutaman sadan metrin päästä kotoa valikoitui parhaaksi. Äkkiä kotiin, vaatetta vaihtoon, koirat kyytiin ja matkaan. Tässä teille parhaat otokset:

Mitäs pidätte kuvista? :)

- Ella

P.s. Tilasin tytöille (taas...) Peten koiratarvikkeelta kaikkea kivaa. Siitä lisää ensi postauksessa. ;)

Talvi on tullut!

Miun piti istua jo kauan sitten alas ja kirjotella mitä meille kuuluu! Mutta aina olevinaan on ollut niin kiire, ettei edes sen vertaa ole ehtinyt istua alas. Mehän siis ollaan koirien kanssa nyt virallisesti muutettu Kiteelle tänne susirajalle ja arki "uudella" paikkakunnalla on alkanut ihan lupaavasti. Matkattiin koirien kanssa vielä hetki sitten Ylämylly-Kitee väliä viikonloppuisin miun kokkiharjoittelun takia, joka on nyt ohi. Ylämyllyllä vietettiin viikot ja viikonloput oltiin Kiteellä. Välillä se oli erittäin stressaavaa, koska ainakaan Mila ei kuunnellut Ylämyllyllä asuessa yhtään mitään, mutta aina kun tultiin tänne kotiin, niin sitten se oli oikea herran enkeli. Ymmärrän kyllä, että koirillekkin on stressaavaa "asua" kahdessa eri paikassa, mutta ainakin Neela on jo siihen tottunut. Nyt ei onneksi tarvitse enää stressata! :)

Mila on ollut oikea termiitti ajoittain ja nyt varsinkin kun hampaat rupeaa vaihtumaan, pitää niitä kokeilla ihan kaikkeen. Onneks neito kuitenkin uskoo, kun kielletään ja ottaa mielellään vaihdossa jotain sallittua purtavaa. On todella mukava nähdä, kuinka on saatu aikaan jo tuloksia. Kumpikin istuu ovella ja odottaa lupaa päästä pihalle, joka tulee sen jälkeen kun kumpikin ottaa katsekontaktin. Molemmat koirista odottaa ruokailulupaa istumalla ja odottamalla - katsekontaktilla heruu tähänkin lupa.

Neelan kanssa on tehty nyt paljon töitä kontaktin kanssa. Neiti aikuiselta hävisi korvat yhteen väliin kokonaan, mutta tällä hetkellä keskitytään vaan pitämään hauskaa ja siihen, että koira ottaa itsenäisesti kontaktia. Tuloksia on jo hieman saatu, mutta tokoilut ynnämuut saa jäädä. Odottelen tässä, että koska keväällä starttaa Kiteen kennelkerhossa taas BH tottis-ryhmä ja pentukurssi jotta päästään sitten viimeistään tositoimiin. Talvi on pärjättävä omillaan. No, ehkä me selvitään!

Milliksen kanssa on harjoiteltu tosi paljon kontaktin ottamista. Taino ei sitä tarvihe kun vahvistaa, penneli osaa sen jo kuin vanha tekijä. Perusasennon harjoittelun ja siitä vapautuksen myötä, se saattaa lähteä itse seuraamaan kontaktissa josta seuraa sitten superkehut. Ei olla siis varsinaisesti harjoiteltu edes seuruuta mutta se tulee tässä ihan itsestään. Maahan meno on vielä vähän vaiheessa, mutta en ole jaksanut ottaa stressiä asioiden opettamisesta, koska tässä on vielä muuttohässäkät, joulut ja uudet vuodet välissä. Uuden vuoden lupaukseksi voisikin laittaa, että otan itseäni niskasta kiinni ja siitä alkaa kunnon treeni!

Milan sisäsiisteyskin on ottanut harppauksen kuin itsestään. Yhdessä välin vain tajusin, että se ei enää tee niin usein sisälle. Kaikki alkoi öistä, kun penneli ei tehnyt yhtään mitään sisälle. Siitä se sitten siirtyi päiviin kun kahdeksan tunnin aikana oli tullut vain yhdet kikkareet tai yhdet lirut. Sitten tajusin, että hei, pennelihän alkaa jo näyttää sisäsiisteyden merkkejä - jei! :) Tästä on hyvä jatkaa.

Onko muilla jo uuden vuoden lupauksia? :)

Meille tuli parikymmentä senttiä lunta ja koirat nauttii. Mitäs muiden koirat tykkää lumesta? :)

- Ella

P.s. Sain tässä kuvahaasteen jokin aika sitten, mutta en ole saanut tehtyä vielä sitä. Sekin julkaistaan toivon mukaan tässä lähipäivien aikana kunhan saan kursittua sen kasaan. Näkemisiin!

Epätoivo!

Tänään iski taas se epätoivon hetki ja huonon koiranomistajan tuntemukset. Kun kaikki vaan villihtee eikä kukaan kuuntele, ihankun kuuroille korville menis kaikki. Kun korvat katoaa ja nenä juurtuu maahan - kaikki maanpäällä kuuluva ääni häviää kun hajujen maailma vie mennessään. Miksikä ihmeen meheväksi fileepihviksi tässä pitäisi muuttua että olisin koiralle se kiinnostava ja siitä olisi kiva ottaa kontaktia ja seurata mitä se mamma nyt seuraavaksi touhuaa? Mitä tässä nyt on tehnyt taas väärin? Gaah!

Treenikentällä Mila oli taas hyvin pätevä ja nopeaoppinen neiti, joskin välillä vähän turhan innokas ruuan perään. Mutta Neela; kun se pääsi autosta, alkoi se häslääminen nenä maassa sinnetännetuonne ja vielä vähän sinne. Miulla oli Wubba, nameja ja käytin vaikka mitä äänimerkkejä, lelulla härnäämistä ja aivan varmasti viereisellä leikkikentällä olleet nuoret katto ja kuunteli, että mikä lie hullu laitoksesta karannu.. Välillä Neela kuunteli, se leikkikin. Yritin saada oikean viretilan mutta aivan turhaan. Se kyllä olisi leikkinyt mutta mikä ihme siinä on, että se nenä vaan osottaa suoraan eteenpäin?! Perusasennossa nenä on kyllä ihan oikeaan suuntaan mutta kun yrittää seuruuta, nenän suunta muuttuu suoraan ja siinä se pysyy. Silloin tällöin Neela ottaa kontaktia sekunnin tai kaksi mutta sen jälkeen rintamasuunta on taas aivan jotain muuta mitä pitäisi... Näinköhän me koskaan päästään sinne tokokokeeseen.
 

Tytöt 7.11. <3

Iso-Neiti Honkkeli, ikää 12 viikkoa. Painoa 10.4kg ja säkäkorkeus joku sentti.

Mila kävi tänään 12-viikkoisen ison tytön rokotuksilla eikä se edes huomannu koko piikkiä kun hän keskittyi ruokailemaan. Kävin töiden jälkeen ostamassa Agrimarketilla ahmateille tarkoitetun ruokakupin ja illan viimeinen ruokailu tapahtui sitten jo vähän rauhallisemmissa merkeissä. Tähän väliin mahtuu vielä yhdet tokotreenit ja iltalenkki koirien kanssa keskenään. Tällä kertaa Neelakin kuunteli jo paljon paremmin kun pysähtelin ja kääntyilin paljon. Loppuen lopuksi jäi ihan hyvä mieli. Ja se viimeinen tikki oli se, kun koirien tassuja kuivatessa Neela työnsi päänsä kainaloon ja tuhahti. 

 

Eilen 9.11. montulla muutamat perusasennot Milan kanssa

On ne kaikesta huolimatta vaan niin miun tyttöjä! <3

Onko muilla joskus ollut tällaisia epätoivon hetkiä koirien kanssa? 

 

- Ella

Ps. Laumaeläjät-blogi heitti meitä kuvahaasteella jonka yritän tässä piakkoin suorittaa, kiitos! :)

Termiitti ja sen isosisko

Empä vielä ihan vähän aikaa sitten olisi uskonut, että miullakin tulee aika hoitaa ja pitää huolta kahdesta koirasta. Nyt se tapahtui ja vieläkin ihmetyttää ja opetuttaa - varmasti vielä monta vuotta. Mutta en ole kyllä katunut kertaakaan. Pissikakkarallia saa harrastaa vielä ihan ahkerastikkin välillä, mutta Mila kyllä on hyvin hoksannut että vain pihalle tehdyistä tarpeista saa palkkion. Termiitti on pari kertaa nyt keksinyt, että voi juosta hirveää kyytiä hallin taakse ja kadota näkymättömiin tutkimaan paikkoja sillä välin kun mamma odottelee jopa melkein hätääntyneenä karkulaista takaisin näköpiiriin. Onneksi näitä on tapahtunut vain pari kertaa ja ei sen jälkeen enempää, kun seuraava pihalla käynti on tapahtunut hihnassa. Ähäkutti, kannattiko tehdä salamannopea katoamistemppu? :D Yleensä Mila pysyttelee lähettyvillä pihassa ja jopa itse hakee sitä kontaktia ja pitää silmällä laumaansa. Hihnassa kävelykin on sujuvaa ja nättiä siihen asti jos joku kiva tulee vastaan. Kaikki kun pitäisi olla tervehtimässä hirrrrwwweellä vauhilla, pusuilla ja hampailla. Huoh! Aamuiset pissatuslenkitkin ovat siinä suhteessa mielenkiintoisia, että hinku eteenpäin kulkemiseen on kova mutta matka taittuu siksakilla koska neitojen mielestä maasta löytyneet hajut ovat niin kivoja, että mamma saa vetää kahta nenänsä maahan juurruttanutta saksalaista perässään.

Aikaisemmin niin röyhkeä ja malttamaton ruokakupilla odottelu on vaihtunut nätisti istumiseksi ja katsekontaktin hakemiseksi samalla kun Neela tapittaa selän takana ja odottelee vuoroaan. Yksi asia, minkä korvansa välillä (useasti) kadottava vanhempi neiti malttaa odottaa. Onneksi se on nyt kaverin siivittämänä ruvennut myös ruokailemaan paremmin! Mila kyllä on edelleen röyhkeä ruuan suhteen ja välillä saa aika topakasti komentaa jonka jälkeen huomio (yritetään...) kääntää ruuasta johonkin muuhun. Pikkutermiittihän päätti tuossa yksi päivä isomman termiitin kanssa murtautua Ylämyllyllä vessaan niin, että Neela hyppäsi oven kahvaan ja Mila tunki nenänsä oven väliin. Ainakin kolmannespussi oli hävinnyt adult-ruokaa ja kotona vastassa oli kunnon PALLOMASI-penneli! Ihmekkään kun niin itketti, kun nappulat rupesivat turpoamaan mahassa. Luojalle kiitos ongelmia ei tullut, mutta valvottiin että juo riittävästi ja loppuen lopuksi seuraavana aamuna oli taas ihan normaali-mahainen kun oli ensin varmaan monta kiloa tehnyt kakkaa. Tästä eteenpäin koirien ollessa keskenään, on vessan ovi lukittava ulkoapäin avaimella ettei vastaavaa pääse tapahtumaan.

Ensimmäisiä kuvia uuden puhelimen kameralla. Mitäs sanotte? :)

Aloitin tuossa yksi päivä uuden asian opettelun, nimittäin "odota"-käskyn. Mila aika hienosti jo odottaa Neelan kanssa ulko-ovella ulospääsyä ainakin Kiteellä, mutta Ylämyllyllä kotiin tullessa on sellainen hullunmylly, että siellä sitä ei kannata edes yrittää. Ruokakuppiahan penneli odottaa hienosti ja sitten varsinainen "odota"-käsky aloitettiin ihan vain käsimerkillä, yhdellä askeleella taaksepäin pariksi sekunniksi, palaaminen omalle paikalle ja palkka. On se vaan pätevä!

Kokoa joku sentti ja painoa n. 10-11kg

Kokeiltiin ekaa kertaa ikinä seisottamista. Tuloksena ~ 50 kuvaa joista yksi oli julkaisukelpoinen. Mila ei millään meinannut malttaa pitää aseteltuja jalkoja paikallaan vaan nami meinasi viedä voiton. Kun jalat pysyi kaikki hyvin maassa edes sekunnin, tuli palkka. Yllättävän hyvin se silti seisoo, verrattuna esimerkiksi vaikka tuon vanhemman seisotukseen saman ikäisenä. :)

Mitäs teidän alkutalveen kuuluu? :)

- Ella

Ps. Ostettiin meille nyt ihana ja uudehko koirankuljetusauto (= farmari VW Golf -06, 1.9TDI) josta laittelen kuvia vähän myöhemmin. Se on aivan ihana! <3