Mietin kauan, että kehtaanko lähteä, mutta lähdin silti. Nimittäin pyörällä kahden saksalaisen kanssa ratsukon seuraksi. Ajattelin alkuun ettei tytöt käyttäydy tai että ei kestetä hevosen perässä tai kaikenlaista muuta, mikä sai monta kertaa miettimään tyttöjen mukaan ottoa. Piru vie miten ois jälkeenpäin kaduttanu, jossen olis niitä mukaan ottanu! Hevosen mennessä käyntiä, miun ei tarvinnut edes polkea kun ihan muutaman hassun kerran. Tytöt yritti myös kovasti vauhdittaa miun menoa, joten matka kului enemmänkin jarrutellessa. :D
Ravia mentäessä tytöt lönkytteli edellä rauhassa kiskomatta hihnoja juuri ollenkaan. Hevonen tuli sopivaa vauhtia takana. Kukaan ei sätkynnyt toistensa läsnäoloa, vaan matka sujui todella mallikkaasti kaikkien osalta. Tien loppupäässä oli mäki, jota Manna ja Neiti aikoivat juosta pari kertaa ylösalas ja miun oli tarkotus ottaa kuvia. Yllätyin positiivisesti myös siitä, miten nätisti tytöt odottivat käskyn alaisena kun kuvasin Mannaa ja Neitiä, eivätkä sykässeet samantien jalkoihin tai perään, tai muutakaan pöllöä - varsinkin kun ne odotteli siinä pyörässä kiinni.
On ne vaan niin! <3
// Ella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti