Haaste: Ikimuistoinen hetkeni

Sain kuin sainkin pyytämäni haasteen. Ajattelin ensin, että ompas ihan helppo nakki mutta ei kauaakaan kun meni sormi suuhun kirjoittaessa, tekstin pyyhkimisessä, kirjoittamisessa, ajattelussa, tekstin pyyhkimisessä ja sitä rataa. Ei tämä ollutkaan niin helppo juttu kuin kuvittelin. No, vaikka jätin tämän kesken ja jatkoin myöhemmin niin en vieläkään ole aivan varma, mikä on se ikimuistoisin hetki.

Lähitulevaisuutta ajatellen, ikimuistoisia hetkiä on varmasti paljon. Ensimmäisen oman koiran hankkiminen, sen kanssa kiertely ympäri maakuntaa ja sosiaalistamistilanteet, koiran koulutus ja kaikki siihen liittyvät onnistumisen tunteet. Tai se, että olen kehittynyt ratsastajana huimasti viimeisen kahden vuoden aikana, vaikka hevoshistoriaa on takana jo kymmenisen vuotta. Apua!

Okei, löpinät sikseen. Tällä hetkellä päällisin puolin mielessä on se tapahtuma, kun suoritimme Neelan kanssa vesipelastuksen soveltuvuuskokeen (lue lisää täältä) ja näinollen pääsemme ensi kesänä kilpailemaan. Neela tykkää lajista ja kehittyi huimaa vauhtia kesän aikana. Tämä on myöskin sellainen laji, jossa omistajakin on päässyt sisälle ajatukseen. Jes, se se on - ikimuistoisin hetki. Olen päässyt oman ensimmäisen koiran kanssa näinkin pitkälle, että ihan kilpailemaan asti. Meillä - tai siis miulla - oli kyllä jännät paikat, kun oli kuitenkin kyseessä uusi paikka, uudet ihmiset mutta vesi elementtinä kuitenkin sama. Neelalla oli omat vahvat liikkeensä ja osa suorituksista kyllä yllätti täysin.

Mutta se, että jollekkin tämä on itsestäänselvä asia. Onhan se vain SOVE. Minulle se ei ole vain SOVE, vaan myös yksi suoritettu tavoite meidän yhteisellä matkalla ja vielä on monta tavoitetta täytettävänä. On se vaan niin huippis! :)

Ikimuistoisesta hetkestä onkin hyvä siirtyä nykypäivään. Sain tänään otettua ensimmäisen kunnollisen yhteiskuvan miun tytöistä. <3

Neela teki tänään myös hauskan tempun, sillä olin menossa sisälle koirien kanssa että lähdemme isännän kanssa hakemaan lautasmuokkarin traktorin perään kuivurilta. Sepä ei tullutkaan sisälle, vaan hyppäsi avopuolisoni viereen traktoriin ja istua tökötti siinä miun kutsuista huolimatta. No, nappasin pennelin kainaloon ja sitten lähettiin köröttelemään. Hienostihan Mila istui traktorin kyydissä, kuin vanha tekijä ja nauroinkin, että isäntä saa kohta kaks koiraa kyyditettäväksi traktoriin aina. :D

- Ella

Edistymistä kummankin koiran kanssa

Kun saatiin ensimmäinen kokonainen viikko päätökseen, ei voi muuta olla kuin tyytyväinen. Penneli on osoittautunut hyvin kontaktinhakuiseksi ja nopeaoppiseksi. Ollaan kokeiltu käyttää vähän eri taktiikkaa, kuin mitä Neelan kanssa aikoinaan tein ja se on kyllä ollut erittäin hyvä. Neelaankin se on tehonnut positiivisella tavalla - sekin on välillä paljon kontaktihakuisempi ja omatoimiset tokotreenit ovat onnistuneet ihan pirun hyvin! On miulla hienoja tyttöjä. <3

Milalla on noussut kummatkin korvat pystyyn, kyllähän ne tietysti varmaan vielä lurpahtaa mutta on se niin terhakan näköinen nyt. :)

Neela on aivan rakastunut pikkusiskoona. Välillä sitä on kiva härnätä "ähäkutti etpäs saa kiinni"-leikillä omena suussa ja toinen juoksee tohkeissaan perässä. Välillä taas on mukava maata vierekkäin ja nuolla pienen korvia. Toisinaan taas systeri roikkuu kaulapannassa, kaulakarvoissa ja mistä vaan saa kiinni ja sitten katsotaan mammaa "auta..."-ilmeellä. Paremmin ei olis kyllä voinut näiden yhteiselo alkaa!

Yksinolot on sujuneet Neelan seurana paremmin kuin hyvin. Alkuun piti pari kertaa jäädä huutamaan kun lähettiin navetalle mutta sen jälkeen en ole kertaakaan kuullut mitään ja ainakin yhtenä päivänä pieni oli jo sikeässä unessa omassa pedissään kun lähdimme käymään kaupassa.

Tänään käytiinkin autoilemassa sitten viikko takaperin tapahtuneen hakureissun. Mila alkuun piippasi joitakin minuutteja ja rauhoittui sitten nukkumaan. Isosiskon pyllyä ja kylkeä vasten oli hyvä nukkua vaikka minkänäköisessä sykkyrässä. Kun koirat jäi keskenään autoon, en kertaakaan kuullut että Mila olisi piippailut. Pari kertaa käytin sen kaupungin hulinassa pissillä ja mitä tekee penneli - katselee ympärilleen ja haistelee uusia hajuja ilmaan minkäännäköistä jännitystä. Kyllä se edistyy hurjaa vauhtia!

Nyt kamera laturiin, että saadaan Neelastakin uusia potretteja. Haaveena ja haasteena olisi saada yhteiskuva, missä molemmat poseeraa oikein kauniisti. :)

Hyvää syksynjatkoa vanhoille ja uusille lukijoille, meillä on yksi uusi lukija joukossamme. Tervetuloa Maria lukemaan arjestamme! :)

- Ella

Ps. Nyt vois olla jonkun haasteen paikka jookos? :)

Pentupäivityksiä ja shoppailua

Päätin taas ottaa kameran mukaan ulos, kun Neela ja Mila ovat ruvenneet touhuilemaan yhdessä ja sää suosi. En kyllä saanut yhtään julkaisukelpoista kuvaa leikeistä, joten muuta kuvasaastetta on silti tiedossa.
Pentu on kotiutunut erittäin hyvin ja vieraskoreus alkaa kadota. Ai tämä ei olekkaan yhtä helppo pentu, kuin Neela oli? Ehei. No onneksi miulla oli vielä "kortteja" käyttämättä ja yhteiselo on lähtenyt sujumaan hyvin ilman kommervenkkejä. Pissit ja kakat tulee pääsääntöisesti ulos, muutama vahinkopissi on tullut sisälle ja yöllä tulee yhdet mutta tämä on jo mielestäni aika hyvä saavutus pennulle! :)

Mila näyttää niin huvittavalta, kun mennään porukalla ulos ja penturessukka yrittää välillä tohkeissaan juosta isomman perässä - tai siis pomppia. :D Siitä onkin todistusaineistoa alla. Tänään käytiin myös kokeilemassa hihnakävelyä kolmestaan mutta ei siitä oikein mitään tullut. Neelan hihnakäytös on kärsinyt, kun olen nyt pitkän aikaa antanut sen liikkua vapaasti (No okei, minuu ärsytti kun en saanut sitä vetämistä kuriin sillä tavalla että se olis minua miellyttänyt vaikka mitä yritin... Tai siis ei se varsinaisesti vetänyt, mutta hihnan päässä on koko ajan pieni paine.). Mila käveli suht nätisti, vaikkakin olis halunnut kävellä välillä keskellä tietä. Nyt vaan kovasti hihnatreeniä kummallekkin - ja erikseen! Voi että kun miulla on taas virtaa ja inspiraatiota koiria kohtaan vaikka muille jakaa. :)

Innostuin myös shoppailemaan Mustista ja Mirristä muutaman pannan ja Peten koiratarvikkeelta krhm.. vähän evästä koirille.

Mila sai itselleen pentupannan kaveriksi Rukan pannan 20-30cm pituudessa. En tajunnutkaan ollenkaan, että tässä on heijastava ominaisuus. Tämä käy Milalle, kuin nappi silmään ja on ihanan pirtsakan värinen. :)

Tämä Rukan pirteän värinen panta odottaa vähän aikaa kaapissa, koska on astetta isompi, kuin edellinen - eli 30-40cm. Nopeastihan tuo penneli tähän pantaan kasvaa sopivaksi. Heh, ompas hassua sanoa noin. :D

                       

Tottakai Neelallekkin jotain! Mie tykästyin neitokaisen edelliseenkin Ratian pantaan, joten pakko miun oli ostaa toinen samanlainen joskin eri väreissä. Tämä tosin näyttää kuvassa ja onkin paljon keltaisempi kuin mitä Mustin ja Mirrin verkkokaupan kuvassa. Mutta ei haittaa, tykkään silti! :)

Lisäksi Peten koiratarvikkeella oli koiranruokatarjouksia joten tilasin 3 x 10kg RC Maxi Junioria satasella ja 3 x 10kg RC Maxi Adultia satasella - kotiinkuljetuksella tietty. Ups..

Vielä loppuun mainittakoon, että meikäläistä saa heittää erilaisilla haasteilla - mielellään koiriin liittyen. En kyllä pelkää tarttua tilaisuuteen ja tehdä haasteita, jotka ei blogin aiheeseen liittyisikään. Kiinnostaisiko teitä koirien varustepostaus?

Palataan!
- Ella

Perheenlisäystä

Eilen meillä koitti ilon päivä, sillä pieni saksalaislapsi otti paikan perheessämme. :) Tällä kertaa hakumatka pennulle ei ollut pitkä. Neelan haimme monen sadan kilometrin päästä, mutta tämä neitokainen haettiin parin sadan kilometrin päästä. Alkumatka oli jännä ja pentu ikävissään huusi - siis kurkkusuorana huusi mutta rauhoittui kuitenkin nukkumaan. Pari taukoa pidettiin ja joka kerralla Mila kävi pissalla ja tutki paikkoja. Viipurinportin ABC:llä jopa talutti jo itseään. :D Kotiin päästyä alkuun kaikki oli jännää uudessa kodissa, mutta nyt penneli alkaa selvästi kotiutua vilkkaasta luonteesta ja hammastelusta päätellen. Voihan riiviö! Neela onneksi on ottanut tulokkaan vastaan erittäin hyvin!

Saanen esitellä: Eigen Marina

Tuolla se isosisko menee!

Jeeee vihdoin tokoa!

Ette ikinä arvaa mitä? Minä, siis MINÄ tein tänään Neelan kanssa pitkästä aikaa kunnon tokotreenit ja lapsonen oli niiiiiiin hieno. Siis en ehkä kestä miten hyvä mieli jäi treenien jälkeen. Nyt kun on keppien ja pallojen heittelyt jätetty ja keppihulluus on vähentynyt, koira jopa kuuntelee ja tottelee taas. :)

Tehtiin alkuun muutama lyhyt seuruupätkä ja pelkästään perusasentoon tulemista oikeaan kohtaan. Kun se sujui, tein parit jäävät ja kumpikin, sekä maahan että seisten meni erinomaisesti. Loppuun vielä parit luoksetulot ja pallon kopittelut (tämä viimeisinhän ei tietenkään liity mitenkään tokoon vaan lopetettiin kivaan juttuun). Ei se Neela kaikkea ole unohtanut ja osaahan se kunhan vaan jaksaa keskittyä. Hieno lapsi!

Hyvät syksyntoivotukset!

Niin se vaan on, että taas on yksi kesä takanapäin ja pakko se on myöntää että syksy tekee tuloaan. Tähän väliin on mahtunut niin Neelan kaksvuotis-uhmaikää (joka tosin alkaa olla takanapäin kun neidolta löytyy nykyisin jo korvat...), kuin emännän kakskymppis-synttäreitäkin. Niimpä myö toivotellaan kaikille lukijoille erittäin mukavaa syksyn jatkoa! :)

Terkkuja lähettää myös Neelan kaverit suht tuore mamma Hertta vasemmalla, keskellä vanha mamma Yrsa sekä heinänviskoja-Ihme oikeassa laidassa. :)

Ps. Neelasta lisätty infosivu, jonne laitan ajan mittaan unohtuneita tapahtumia tai tuloksia, sekä myöskin niitä tulevia.

Ps2. Minua saa heitellä postaustoiveilla sekä haasteilla, sillä nyt ei ole ollut niin älyttömästi taas aiheita mistä kirjoitella! :)

Sieltä haettiin vesipelastuksen kilpailuoikeus!

Miun on pitänyt kirjoitella tästä jo ajat sitten, sillä käytiinhän myö Imatralla kuitenkin jo 6.9 ja nyt mennään loppukuussa. Herranpieksut! No enivei, siitä reissusta jäi kyllä hyvä mieli.

Lähettiin siis lauantai-aamuna kahdeksalta ajamaan kohti Imatran Ruokolahtea, että ehditään ajoissa perille. Miulla kävi edellisenä iltana vielä sellainen kämmi, että luulin saaneeni postissa kotiin kilpailukirjeen - ja myö kun nykyään majaillaan Kiteellä - niin pyysin ystävää kattomaan onko se postilaatikossa. Ei ollut. Hitto! No, sitten tajusin kattoa sähköpostia ja sieltähän se löytyi. Siinä mainittiin että rekisteritodistus mukaan. APUA! Missä lie koko paperi, eihän sitä oo tarvittu mihinkään ties milloin viimeks. No, mentiin ilman sitä. Onneksi tuomari sanoi, että voin käydä allekirjoituttamassa kilpailukirjan parin päivän päästä, kunhan ensin oon näyttänyt rekkarin. Onneksi rekisteritodistus löytyi samasta paikasta, mihin sen vuosi sitten näyttelyiden jälkeen jätin.

Sitten alkokin jännitys. Olin vuorossa ensimmäisenä jokaisessa osa-alueessa, koska oltiin ainut SOVE-koirakko. Pikkuset paineet tämmöselle jännittäjälle! Ensin oli siis veneestä hyppy. Neela lähti Mannan kanssa nätisti veneellä pöristelemään merkkipaalulle, paitsi silloin se sai hepulin kun joutui olemaan selkä minuun päin. Sitten taas kun rintamasuunta kääntyi rantaan, neito rauhoittui. Veneestä hyppy sujui täydellisesti ja sivutuulesta huolimatta uintilinja sattui maalitolppien väliin. Täydet pisteet.

Toisena oli esineen vienti. Tämä on alkuhankaluuksien jälkeen muodostunut toiseksi vahvimmaksi liikkeeksi meillä ja en ottanut stressiä tästäkään osiosta. Neela lähti varmasti rannasta, ui hirveää kyytiä ja vei esineen veneelle. Tuomari onneksi kerkesi siinä vaiheessa sanoa jo ajan poikki, sillä apuohjaajaltamme tippui vientiesine heti sen jälkeen melkein veteen. Hätä ei ole tämännäköinen, täydet pisteet.

Veneen hakukaan ei jännittänyt niin paljoa, koska treeneissä ja möllivepessä Neela on hienosti tuonut veneen rantaan. Vaan kuinkas kävikään, tämä osio menikin sitten ihan plörinäksi ihan vaan sen takia, että vene oli treeneissä käytettyä paljon raskaampi ja sivutuuli teki vielä oman osansa. Neela hämmentyi totaalisesti ja pyöri vaan ympyrää siinä veneen luona. Onneksi se kuitenkin tajusi kaikesta huolimatta lähteä tuomaan venettä rantaan, vaikkakin otti veneen vasta kolmannella yrityksellä. Miinuspisteitä tuli ylimääräisistä käskyistä koska jouduin käyttämään niin monta rannalla ja apuohjaaja yritti veneestä käsin avittaa. Sivutuuli vaikutti myös siihen, että maalilinjan sivuutusta tuli viiden metrin verran.

 

Sitten olikin se yleinen murheenkryyni - hukkuvan pelastus. Tuomarikin sanoi, että vähän jännitti tätä osiota koska möllivepessä se ei nyt ihan niin putkeen mennyt. Mutta sain neidon jo autolla niin hyvin kuulolle, että se ei vetänyt rantaan pää viidentenä jalkana vaan kulki nätisti. Kaikissa muissa osa-alueissa se odotti käskyä huutaen kuin hyeena - huoh... No, tässä se oli kuitenkin hiljaa autolta asti. Sai haistella hukkuvaa ja innostui dummysta. Jes! Toi hukkuvan rantaan vaikka sivutuulesta johtuen taas, ohitti maalilinjan metrillä. Ei haettoo!

LÄPI MENI! Pisteet 87/100p.

Vielä loppuun yhteenveto pisteistä ja kommentit:
Veneestä hyppy 25p.
Esineen vienti 25p.
Veneen haku 13p. (ylimääräiset käskyt -3p, maalilinjan ohitus -5p, koira otti veneen kolmannella yrityksellä -4p)
Hukkuvan pelastus 24p. (maalilinjan ohitus -1p)

Ensi kesänä muistutellaan mieliin tänä kesänä opittu ja startataan ihan kisoissa. Siellä nähdään! ;)

Neelan arkea nykyään! :)