maanantai 13. lokakuuta 2014

Edistymistä kummankin koiran kanssa

Kun saatiin ensimmäinen kokonainen viikko päätökseen, ei voi muuta olla kuin tyytyväinen. Penneli on osoittautunut hyvin kontaktinhakuiseksi ja nopeaoppiseksi. Ollaan kokeiltu käyttää vähän eri taktiikkaa, kuin mitä Neelan kanssa aikoinaan tein ja se on kyllä ollut erittäin hyvä. Neelaankin se on tehonnut positiivisella tavalla - sekin on välillä paljon kontaktihakuisempi ja omatoimiset tokotreenit ovat onnistuneet ihan pirun hyvin! On miulla hienoja tyttöjä. <3


Milalla on noussut kummatkin korvat pystyyn, kyllähän ne tietysti varmaan vielä lurpahtaa mutta on se niin terhakan näköinen nyt. :)

Neela on aivan rakastunut pikkusiskoona. Välillä sitä on kiva härnätä "ähäkutti etpäs saa kiinni"-leikillä omena suussa ja toinen juoksee tohkeissaan perässä. Välillä taas on mukava maata vierekkäin ja nuolla pienen korvia. Toisinaan taas systeri roikkuu kaulapannassa, kaulakarvoissa ja mistä vaan saa kiinni ja sitten katsotaan mammaa "auta..."-ilmeellä. Paremmin ei olis kyllä voinut näiden yhteiselo alkaa!


Yksinolot on sujuneet Neelan seurana paremmin kuin hyvin. Alkuun piti pari kertaa jäädä huutamaan kun lähettiin navetalle mutta sen jälkeen en ole kertaakaan kuullut mitään ja ainakin yhtenä päivänä pieni oli jo sikeässä unessa omassa pedissään kun lähdimme käymään kaupassa.

Tänään käytiinkin autoilemassa sitten viikko takaperin tapahtuneen hakureissun. Mila alkuun piippasi joitakin minuutteja ja rauhoittui sitten nukkumaan. Isosiskon pyllyä ja kylkeä vasten oli hyvä nukkua vaikka minkänäköisessä sykkyrässä. Kun koirat jäi keskenään autoon, en kertaakaan kuullut että Mila olisi piippailut. Pari kertaa käytin sen kaupungin hulinassa pissillä ja mitä tekee penneli - katselee ympärilleen ja haistelee uusia hajuja ilmaan minkäännäköistä jännitystä. Kyllä se edistyy hurjaa vauhtia!

Nyt kamera laturiin, että saadaan Neelastakin uusia potretteja. Haaveena ja haasteena olisi saada yhteiskuva, missä molemmat poseeraa oikein kauniisti. :)


Hyvää syksynjatkoa vanhoille ja uusille lukijoille, meillä on yksi uusi lukija joukossamme. Tervetuloa Maria lukemaan arjestamme! :)

- Ella

Ps. Nyt vois olla jonkun haasteen paikka jookos? :)

4 kommenttia:

  1. Voi että ku tuo pentu saa suloisuudellaan hymyilemään! :) Ja ihana nimi. Kiva juttu, että teillä on alkanut yhteiselo hyvin ja että koirat tulivat heti toimeen keskenään!
    Jos haastetta kaipaat, niin blogistani löytyy. :)
    http://laumaelajat.blogspot.fi/2014/09/haaste-ikimuistoinen-hetkeni.html

    VastaaPoista
  2. Moikka taas Maria! :) Kyllä, pentu saa hymyilemään itse kunkin. Sillä on niin valloittava katse. ^^ Miekin oon hyvin helpottunut, että tämä on mennyt näin kivasti. Voihan se olla, että kun Mila kasvaa, jossain vaiheessa tulee joku kahakka mutta sitä ei varmasti voi missään narttutaloudessa välttää.

    Kiitos paljon haasteesta, yritän vastata tähän aivan piakkoin! :)
    - Ella

    VastaaPoista
  3. Voisit kertoa ihmisistä Neelan ja Milan elämässä.

    Kysymyksiä helpottamaan tekstiä. Kuinka monta tärkeää henkilöä koirilla on? Tottelevatko hyvin jokaista vai ainoastaan sinua? Käytätkö koiria hoidossa maksullisessa paikassa vai yksityisellä? Onko koirasi usein hoidossa?

    Jään odottamaan!

    VastaaPoista
  4. Heippa Anonyymi ja kiitos kommentistasi! :)
    Koirilla on kolme sellaista tärkeää henkilöä, joita ne näkevät usein ja näitä henkilöitä kumpikin tottelee aika hyvin. Mutta koska kyseessä ovat minun harrastuskoirat, tulee niiden totella hyvin minua, mutta ystävien kanssa yhdessäoloa helpottaa tietysti se, että koirat tottelevat myös heitä - etenkin poikaystävää. Edellämainittujen henkilöiden lisäksi Neelan tärkeitä ihmisiä ovat myöskin isäni, äitini ja pikkuveljeni jotka ovat mainittu blogissa muutamaan otteeseen. Pitkäaikaisin ystäväni tästä kolmikosta on tuntenut Neelan pienestä pitäen ja hänellä on omistuksessaan lyhytkarvaiset colliet, joista voi lukea lisää Neelan ystävät-blogikirjoituksessa. Toinen ystäväni on ollut Neelan elämässä reilu vuoden ja hänellä on Neelan ystävät-tekstissä mainittu Möffe-koira. Viimeisin on poikaystäväni, jota kumpikin näkee päivittäin kun asumme miltein virallisesti yhdessä täällä maalla maatilalla.

    En ole käyttänyt maksullisia hoitopalveluita ollenkaan, vaan Neela on ollut kahdella eo. ystävälläni (ja pentuna porukoilla) hoidossa jos sille on ollut tarve. Yleensä puhutaan yhdestä yöstä, harvoin viikonlopusta. Vain kerran Neelan elämän aikana se on ollut yhteensä viikon hoidossa, osan viikosta porukoillani ja osan poikaystävälläni. Välillä on ollut kausia, jolloin Neela on vähän useammin kuin kerran kuussa hoidossa yhden yön verran, mutta nykyisin se on todella vähän missään. Jos lähden koulun jälkeen suoraan Ylämyllylle tekemään tallia täältä Kiteeltä, Neela on jäänyt poikaystävälleni, mutta muuten se on joko kotona tai mukana.

    Selvensikö tämä vastaus yhtään kysymiäsi kysymyksiä? :)
    - Ella

    VastaaPoista