Niin! Ja sain uuden puhelimen, missä on paljon parempi kamera kuin järkkärissä. En malta odottaa, kun pääsen testailemaan 20 megapikselin puhelimen kameraa ja sen ihania ominaisuuksia. ;)
Meidän yhteiselo on sujunut erittäin mukavasti. Koirat tulevat edelleen todella hyvin toimeen ja pennelistä on paljastunut kovatahtoinen nuori neiti - ainakin välillä. Ihmisiin ei kohdistu samalla tavalla enää hammastelua, mutta jos Mila suuttuu Neelalle, alkaa hillitön murina ja haukkuminen. Ostin tuossa yksi päivä kummallekkin omat luut ja koirat söi omiaan nenätysten, mutta kun Neela vei Milalta suusta luun, suuttui penneli hurjasti. :D
Miulla alkoi työharjoittelu Joensuussa, joten ollaan majoituttu pariksi kuukaudeksi takaisin Ylämyllylle. Kiteelle tullaan viikonloppuisin. Onneksi koirien ei ole tarvinnut olla niin älyttömästi yksin, kun ystävälläni on ollut niin paljon etäpäiviä. Olisihan se tietysti kiva, että saisi itse olla koirien kanssa enemmän, mutta onneksi työpäivät kestävät vain seitsemän tuntia. Tuossa yksi päivä koirat olivat keskenään kahdeksan tuntia ja Mila oli tehnyt vain yhdet pissit ja kakat sisälle, vautsi! Eikä mitään oltu tuhottu.
Kynsien leikkuutakin on harjoiteltu ja se sujui toisella kerralla jo paljon paremmin, kun oli kaveri joka oli koko ajan namia antamassa. Ensimmäisellä kerralla, siitä ei meinannut tulla mitään kun yritin sitä yksin. Kädet oli sen jälkeen aika reijillä!
Ollaan harjoiteltu istumista, kontaktin ottoa, maahan menoa ja vähän jo sivulle tuloa. Mila on todella oppivainen ja se sen kontaktinhakuisuus on jotain niin uskomatonta. Neelan kepin heitto-kieltokin on tehnyt tehtävänsä, se ei enää mene ylikierroksille samalla tapaa kuin ennen ja sekin on ruvennut ottamaan enemmän kontaktia. On miulla hienot tytöt. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti