Pitkästä aikaa meillä on taas jotain kerrottavaa. Emännän työrupeama on ohi, työttömyyttä vietellen. Ompahan koiran kanssa enemmän aikaa treenata (Mitä treenata? Myöhän ollaan vaan laiskoteltu...). Etelä-Karjalan reissut jäivät historiaan ja emäntä on taas vapailla markkinoilla. No, ei me Neelan kanssa niitä miehiä mihinkään tarvita! Viime aikoina, herranjestas joko siitä on kuitenkin niin paljon aikaa, tutustuttiin aivan ihaniin ihmisiin ja koiriin. Myö omistajat ollaan toisaalta niin samanlaisia, mutta samaan aikaan niin erilaisia, räpätätejä ja rakastetaan tehdä asioita extempore! Koirat ovat kaikki eri kaliiperia kokonsa ja ulkonäkönsä vuoksi, luonteita unohtamatta mutta silti meillä on kasassa tämmönen ryhmärämä! Kaikista parasta tässä on se, että on omaan pikkuveljeen tutustunut "uudestaan"!
Olihan miulla muutakin assiita. Neelasta on tullut uhmainen teini..... Ennen niin kiltti koiranpentu, joka ei koskaan tuhonnut mitään, on syönyt miulta neljät kenkäparit parittomiksi ja kudematossakin on jo pari reikää. Okei, nyt se on taas rauhottunu kun on pahimmat ihmissuhdesopat ja unettomat yöt takana. Hermo kyllä osaa silti olla välillä kireällä tuon oikuttelujen takia, mutta ei silti lannistuta, kyllä tää joskus rauhottuu - toivottavasti!
Eilen oltiin mukavalla porukalla mökkeilemässä "keskellä ei mitään". Neela oli onnellinen ja ylläripylläri ekana hyppäs lampeen! Saunottiin (emäntä jopa ui, hyrrrrr et oli kylmää vettä!!!!!) ja grillattiin jonka jälkeen sai laittaa villasukat jalkaan ja kynttilöitä palamaan. Syksyn korkkaus. <3 Rakastan pimeneviä iltoja, kun saa ettiä villasukat jalkaan ja mikä parasta - saa olla kynttilöiden suurkuluttaja!
Kyllä se siitä usko pois-nartut osaa joskus olla hieman "ärsyttäviä"otuksia, mutta kun ikää tulee ovat m aailmanihanimpia otuksia. ja Neelahan on ihan suosikki veljensä perheessä "Aricon". Aina, kun tulee puhetta heidän koirastaan tulee esiin sanoma " Neelan veli". koska tykkäävät Nelasta tooodella paljon!!! Kyllä se siitä. Rapsuja penskalle ja hyvää alkanutta syksyä.
VastaaPoistaps. noi kynttiläjutut on kanssa minun juttujani-nytkin odotan, että aurinko laskisi, etä saan sytyttää tuikut lyhtyihin
Heips!
VastaaPoistaNo nyt Neela on jo hieman rauhottunu, eikä oo enempää syöny miulta kenkiä. *koputtaa puuta* Oi olipa todella iloinen uutinen! Mukava kuulla, että Neelasta tykätään ja on jäänyt positiivisesti mieleen. :) Rapsut menee perille, laitetaan sinne myös! Hehhe, oon Neelasta parina päivänä furminaattorilla rapsutellu ainakin viiden nyrkin kokoisia karvapalloja. Ai mikä karvanlähtö? :D
Itsekkin täällä villasukat jalassa odottelen koska saan sytytellä tuikut. :)