sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Hei ystäväiset pitkästä aikaa!

Hei!
Nyt kun kiire hellittää, on aika istua alas ja kirjoittaa mitä meille kuuluu. Meille kuuluu hyvää, enkä tiiä oikein mistä alottasin kertomaan. No, ensinnäkin isoin juttu, mitä meille on tapahtunut on se, että muutettiin koiralapsen kanssa omaan asuntoon aivan kahdestaan. Kuukausi on hurahtanut kovaa vauhtia ja Neelakin on hyvin sopeutunut elämään rivitalossa omistajansa kanssa. Nyt, kun tämän sanon, pitäs varmaan koputtaa puuta, mutta koira ei oo tuhonnut uudessa kodissa mitään - ei siis kertakaikkiaan mitään. Hän ilmeisesti on tyytyväinen, kun pienen makuuhuoneen sijasta saakin olla koko asunnossa.

Tähän väliin on mahtunut paljon asioita. Koko Neelan elämän aikana sen kanssa olen käynyt neljässä mätsärissä. Ensimmäisissä Neela oli nelikuinen, tuloksena SIN3. Yllätyin täysin, miten hienosti noinkin pieni pentu osas ensimmäisessä tapahtumassaan ikinä käyttäytyä. Olihan se omasta mielestään jo niin "iso". :D Toisessa mätsärissä tuloksena SIN4, vappumätsärissä saatiinkin jo punanen nauha, muttei sijoitusta. Viimeisin mätsäri oli Rekivaarassa, missä oltiin ystävän ja hänen koiransa kassa. Tällä kertaa sijoitus SIN3 ja eka pokaali, jee! :) Käytös parani aina kerta kerralta, mutta mikä sitä ei koiraa kouluttas muu, kuin toistot ja toistot.

Ennen lumien sulamista olin työharjoittelussa tallilla, ja Neela hyvin usein kulki siellä mukana. Muuten meni erittäin hyvin, neiti touhusi omiaan ja nautti kun sai olla irti, mutta erään kerran sattui jotain ikävääkin. Neela nimittäin jäi auton töytäisemäksi, ei onneks pahasti. Koira otti ristiaskelia metrin verran, huuti kun hinaja ja tuli luokse. Kymmenisen minuuttia tapahtuman jälkeen koira oli, kuin mitään ei ois sattunut. Tapahtuman jälkeisellä viikolla jatkui epäilyttävä etujalan linkkaus ja mie sitten kävin kuvauttamassa jalan - ei mitään. Seuraavaks miulle ehdotettiin hierojaa. Sieltä löyty vastaus epämääräiseen linkuttamiseen. Takapää oli jumissa, joka heijasti kivun etujalkaan. Nyt kaikki ok ja Neela saakin suhteellisen säännöllisesti venyttelyä ja hierontaa. :) Niin, ja olihan neiti yhdessä välin pari viikkoa kolmijalkanen, kun se päätti mennä astumaan lasinsiruun..

Alkukeväästä oltiin arkitapakurssilla, mikä osoittautu erittäin hyväks sitäkin ajatellen, että neidille iski odotettu uhma. Korvat hävis aina jonnekkin, eikä niitä meinannu löytyä takas. Vetäminen oli sillon vähän haasteena (joo, tuhma mamma kun ei koiraansa kouluta...), mutta pienillä kikkaviitosilla se saatiin todella nopeasti kuriin ja tuloksia syntyi. Arkitapakurssilla innostuin rallytokosta, mutta nyttemmin se on vähän jäänyt muiden juttujen alle. Seuraava kurssi oli alkeistokokurssi, joka tosin meni vähän mönkään, kun heti ekan kerran jälkeen alkoi Neelalla ekat juoksut ja meni pakka aivan sekaisin. No, se kurssi taputeltiin vähän niin ja näin läpi, mutta nyt sitten onkin edessäpäin hakukoirakoksi kouluttautuminen. Josepan omatoimihakuryhmään pääsy kesti kaks viikkoa kolmannelta jonotuspaikalta, mutta sinne päästiin! Eka kerta, makkarinki ja muutama pako - kyllä siitä vielä hakukoira tulee! 

Niin, ja ette uskokkaan millanen vesipeto tuo on! Se menee aina ensimmäisenä ja lähtee viimeisenä, melkein väkisin raahaamalla... :D

Lopuksi uusimpia otoksia. :)

Säkäkorkeus 63cm.

Wrrruuuum!

Hups...




PS. Neela täyttää keskiviikkona vuoden! :)

4 kommenttia:

  1. Huh, ompa se iso! Verrattuna entiseen mininaiseen :'D Kaunis likka kyllä kasvanut, vau! Onnea teille hakuiluryhmästä! (:

    VastaaPoista
  2. Hah, Neela kyllä kuvittelee olevansa pieni sylikoira.. :D Neela kiittää kauniista sanoista! Ja kiitos, mie oonkin jo odottanut, koska päästään hakuilemaan.

    Lueskelin muuten uutta blogiasi, onnea uudesta perheenjäsenestä, tulee komian näköinen ukkeli. :)

    VastaaPoista
  3. Jestas että on kasvanut, kuinka nätti :) Hyvä pigmentti ja tehän ootte touhuilleet vaikka mitä, hyvä hyvä ! Mätsärit on loisto paikkoja harjoitella ja oikeisiin nähden siellä saa jopa palkintoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neela kiittää taasen kehuista, omaan silmäänkin se on erittäin nätti. Leijonan ja ketun risteytys, poskiparta ja jättipaksu häntä. :D Kyllä tähän aikaan on saanut mahtumaan vaikka sun mitä, niin hyvää kuin huonoakin. Mätsäreissä on mukava tunnelma, kun ei verenmaku suussa tarvi kilpailla, vaan pidetään hauskaa ja treenataan niitä virallisia varten. :)

      Lupaan aktiivistua nyt, mutta omaan asuntoon muuttaminen on tuonut niin paljon vastuuta ja lisää tekemistä, että ei ole vain ehtinyt kirjoitella. Jospa saisin seuraavasta palkasta 15. päivän jälkeen pidettyä myös sen arvonnan loppuun! Mukava olla taas täällä. :)

      Poista