keskiviikko 5. elokuuta 2015

Kuulumisia helmikuulta asti

Nyt häpeä minä! Helmikuussa viimeisin blogiteksti?!! Nyt on aika ottaa itseään niskasta kiinni ja kirjottaa helmikuulta asti kuulumisia. 

Aloitetaan näistä:
- Neidit sairastivat kennelyskän parisen viikkoa Virolahden näyttelyn jälkeen
- Syötteellä harjoittelu maaliskuun puoliväli - huhtikuun puoliväli = sisälti hiihtämistä, lumisissa maastoissa rälläämistä ja kaikkea kivaa, tytöt olivat juuri tarpeellisen oireettoman jakson kotona. Neela aloitti juoksut pari päivää Syötteelle menon jälkeen
- Syötteen jälkeen olimme kotona. BH-treenejä ei ole järjestetty, mutta kävimme Milan kanssa hyvät tavat-kurssin
- Iso piha-aita valmistui
- Treenejä ei pahemmin ole ollut, joten on vähän treenattu kotona
- Heinäkuun viimeisinä päivinä olimme kolme päivää Kennel Eigenin järjestämällä leirillä, jossa Neela pääsi olemaan vieraileva tähti (=nobody, hänhän on niin hieno neiti ettei hänelle kelpaa kenenkään muun, kuin kepin seura...)
- Ollaan yritetty käydä paljon uimassa 
- Teinin ekat juoksut alkoivat
- Neela täytti 3. heinäkuuta 3vee!

Eipä meille ihmeitä kuulu. Ajattelin tämän olevan hankalampaa, mutta oikeastihan meidän elämä on ollut tasaisen tylsää koska maatilalla riittää näin kesäisin paljon työnsarkaa. Rakensimme koirille ison piha-aidan takapihalle, jossa ne on saanut olla ja viettää paljon aikaa kun myö immeiset on oltu työn touhussa. 

Meille siis tosiaan tarttui todennäköisesti Virolahden pentunäyttelystä kennelyskä, johon tytöt sitten sairastuivat. Syötteelle harjoitteluun lähtö läheni, joten sopi toivoa että yskä ja oireeton jakso loppuu ennen sitä. Onneksi kävi niin ja päästiin lähtemään kohti Syötettä hyvillä mielin. No, eiköhän sitten käynyt niin huono tuuri että Neelalla alkoi juoksut pari päivää perille saapumisen jälkeen. Mannan Möffe-pojuhan se siitä sitten innostui. Kuukausi meni siinä, että vahdattiin silmä kovana ja pidettiin erillään ettei vahinkoa pääse sattumaan. Se kuukausi oli raastava, mutta jotenkin me vaan rämmittiin se läpi, kun ei voinut Möffeä minnekkään hoitoon viedä. Ne on nuo hormoonit. :P

Kotiin päästyä ei sitten ookkaan mitään sen kummempaa tapahtunut. Komea piha-aita saatiin valmiiksi ja koirat pääsivät viettämään päivisin ulkoelämää aina, kun me immeiset oltiin maatilan töitä tekemässä, kesällä kun näitä töitä riittää. Tytöt onneks tykkää touhuta keskenään pihalla ja meille on aamuisin muodostunut jo tietty rutiini. Heräämisen jälkeen tytöt menee pihalle ja ovat siellä aina aamutöiden loppumiseen saakka jonka jälkeen ne pääsevät syömään. Aamuruuan jälkeen ne pääsee takas pihalle joko käymään tarpeillaan tai sitten ne jää sinne, jos pitää lähteä töitä tekemään. Hyvin on tytöt tottunut tähän. :)

Tosiaan on aika paljon jouduttu treenaamaan joko ajan- tai treeninpuutteen takia omatoimisesti, mutta nekin ovat valitettavasti jääneet vähän vähälle, koska kuten jo aiemmin mainitsin, töitä on riittänyt. Kaiken vapaa-ajan olen yrittänyt käyttää koirien kanssa edes seurusteluun ja leikkimiseen ja ollaan me vähän jotain pientä yritetty räpeltää. Neela ainakin on aikuistunut huimasti ja sen kanssa treenaaminenkin on nykyään jopa hauskaa. Mila nyt on luku erikseen, koska se on niin pätevä ja vielä alkuvaiheessa, etten ole sitä kerennyt opettaa väärin, niinkuin vanhemman neidon kanssa kävi. Neelan kanssa tekemiäni virheitä nyt sitten pikkuhiljaa tässä korjailen. Hupsis..

Niin, ja alkoihan ne termiitilläkin ekat juoksut 11kk iässä. Sitä ollaan oltu niin hellyydenkipeää mamman mussukkaa, että! Nyt on tärpitkin takana päin ja Milan kuulo on ainakin parantunut huimasti.


 



 

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä; meille tuli uusi perheenjäsen. 10-vuotias suomenhevos-ruuna Niemen Ässä! Alkuun ylläpitoon, mutta todennäköisesti jäädäkseen. :)


PS. Mila täyttää 15.8. vuoden! Synttärikuvia odotellessa. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti