Ensimmäinen viikko

Ensimmäinen viikko Neelan kanssa lähti käyntiin mukavissa merkeissä. Alotettiin alusta asti opettelemaan istumista ja jo toisena päivänä ei tarvinnu ku näyttää nami ni oli tytöllä pylly maassa. :) Ekana yönä vauva ei ees itkeny mutta parina muuna yönä kyllä. Sitten annettiin Neelan olla miun huoneessa jollonka rauhottu kun ei tarvinnut aitauksessa olla vaikkakin aitauskin oli miun huoneessa. Hyvin osuu tarpeet yöllä paperille. Sit oon jopa saanu nukkuakin!

Hassua kun ite herään puol kaheksalta ni parina päivänä iskä oli käyny Neelan miun huoneesta, pissittäny sen ja jopa ruokkinukkin! Itelle ei jääny tehtäväks kun käyttää vielä ennen töihin lähtöä koira pihalla. Koulun jälkeen Eetu on käyny antamassa Neelalle ruuan, leikittäny ja ulkoiluttanu sitä joten mie kun tulen kotiin ni saan keskittyä koiraan rauhassa koulutuksen ja leikkimisen puitteissa, ja ruokkia ite illalla - mitenniin miusta tuntuu että nuo on rakastunu pentuun täysin.. :D

Leikkimässä uudella lelulla. :)

Nyt tässä viikon mittaan ollaan istumisen lisäks harjoteltu katsekontaktin ottamista ja luoksetuloja. Neela on hirmusen oppivainen ja nyt jo luoksetullessa itsestään istuu ja käy tuijottamaan silmiin. Nenän käyttöä kokeiltiin myös sisällä ja vähän ulkona ja neiti hoksas melkein heti miten se juttu toimii.

Nyt kun pentu on alkanu kotiutua, rupeaa se näyttämään oikean luonteensa ja on ajoittain oikea riiviö! Ei se yöllä tai yksin ollessaan tuhoa mitään - ainakaan tähän mennessä oo tuhonnu mutta kyllä riiviö-vaiheen iskiessä päälle saa matot, ihmisten sormet sekä varpaat ja tietokoneen johdot kyytiä. Hirmu hyvin on kyllä oppinut kieltosanan "ei" vaikka joskus tuntuu että pennun korvat onkin koristeena. :)

Tästä tämä lähtee ja innolla odotan kun kasvaa!

Neela lähtee maailmalle!

Rakas päiväkirja, vauhdikkaan arkielämän takia sain tän tekstin kuvineen vasta nyt päivitettyä nettiin asti. Teksti on ollu valmis jo tiistaista... Voi että ette uskokkaan miten voi ihminen olla iloinen koiran saadessaan! Tällä kertaa oli jopa ihme etten kiukunnut jännityksen takia ja mahakin oli suhteellisen rauhassa. Mitä lähemmäks pennun kotipaikkaa päästiin, sitä enemmän minnuu rupes jännittämään. Miltein itku pääs kun näin lapsen ensimmäistä kertaa.

Hoidettiin siinä kaikki muodollisuudet pois alta kasvattajan kanssa ja matka kohti Joensuuta Sauvosta alkoi n. klo 15.30. Neiti oli koko matkan rauhallinen ja maata rötkötti miun sylissä tai miun ja seinän välissä viltin päällä pitkin pituuttaan. Toinen mitä se teki, niin se mynttäs miun sylissä. Itkeny Neela ei juuri ollenkaan ja aina odotti kiltisti että pysähyttiin ja että hän pääsi tarpeilleen. Yhen ainutta vahinkolaukausta ei sattunut.

Kotona oltiin puolilta öin ja piti monta kertaa miettiä minne se aika kului - mutta pentu ei kyllä siitä ollu moksiskaan. Kotona annettiin sille sapuskaa mikä ei sitten maistunut ja tehtiin lehtikompostorin aita-paloista sille oma aitaus mihin alle matto ja muutamia kerroksia sanomalehteä sekä ite aitaukseen viltti millä se nukku autossa, vettä ja pari lelua. Edelleen ei itkua kuulunut mutta maha oli niin löysällä että heräsin muutaman kerran yöllä vaihtamaan paperit aitaukseen ettei ois sitten ite koira ollu ihan paskassa aamulla. Hyvä että ite tajuaa sentään vettä juoda ja sitähän menee aika paljon.

Kukkaistyttö :)

En osannu oottaa näin rauhallista kotimatkaa, ekaa yötä ja päivää uudessa kodissa mutta niinkun sanonta kuuluu, voi käydä niin että "tyyntä myrskyn edellä.." kunhan neiti vähän kotiutuu.. Neela oli tänään päättäny ottaa hatkat aitauksesta ja löyty eteisestä matkalaukusta nukkumasta - liekkö aatteli että tähän jos käyn nii pääsen takasin kasvattajamamman, sisarusten ja äipän luokse. :D Äiti oli sitten vähän paremmin laittanu nuo palaset yhteen ja siinä se tökötti sitten siihen asti kun Eetu pääs koulusta, käytti pihalla ja syötti.

Itepäinen tuo koira on jo nyt! Leikittiin pihalla ja sitten nokosten jälkeen vähän harjoteltiin istumista. Nyt se tuossa taas nukkuu omalla pedillään kun mie kirjotan hänestä tänne nettiin. :) On se semmonen nökönenä ja nappisilmä. <3

Ja näin Simply Minds Daydreamer, perheen kesken vain Neela, saapui uuteen kotiinsa ja jätti pentukodin taakseen!

Superhyperiloisia uutisia!

Tällä hetkellä kaikki näyttää olevan mallillaan. Kesä on takana ja töitä on tehty rankasti. Sen ansiosta sain auton maksettua ja se on nyt meikäläisen oma! Kuvan laitan myöhemmin kun tätä rustatessa tajusin ettei siitä oo kuvaa kun se on valmis. No, joitakin remonttikuvia löytyi. :--)

Tässä vaiheessa tää oli ihan purettu - penkit ja kaikki!

Pohjatyöt tehty - maalauksen aika.

Sinne mäni.

Puskurit valmiina.

Laitan myöhemmin vielä ennen-jälkeen kuvan kunhan saan koneelle kuvan täysin valmiista räppänästä.

Asia kaksi, oon löytäny sellasen tallin missä on mukavan tiivis talliporukka, sellasen missä on kiva käydä, sellasen missä tallikaverit on tehny miusta talliaddiktin. Saan ratsastaa ja hoitaa monenlaisia hevosia ja opin koko ajan lisää - varsinkin istumaan harjotusravissa. Se olikin se ongelma mistä edellisessä miljoona vuotta sitten kirjotetussa postauksessa kerroinkin. I'm happy now!

Ja vielä viimenen ihan superhyperparas juttu on että huomenna 19.8. eteenpäin meillä on uusi perheenjäsen ! Saksanpaimenkoira-narttu Simply Minds Daydreamer aka Neela jonka kasvusta ja kehityksestä aion varmasti kirjoittaa täällä. Sen lisäksi oon palkannu pikkuveikan kuvaamaan sen järkkärillä pentua niin saan kuvamateriaaliakin. ;--)

Lapsi<3

Tällasta asiaa tällä kertaa - lupaan aktivoitua!