Vesihirviöitä

Otin itseäni niskasta kiinni pari päivää sitten, pakkasin koirat autoon ja kurvasin anopin ja appiukon pihaan, missä koirat pääsivät uimaan. Voi pyhä jysäys miten paljon koirat nautti vedessä räpiköimisestä ja meillä menikin pulikoidessa 1,5 tuntia. Neela rakastaa uimista ja Mila tekee ja juoksee perässä. Sain mie onneksi termiitin huomion monta kertaa itseeni ja leikittiin omia leikkejä samalla, kun ystäväni leikki Neelan kanssa. Räpiköimisen jälkeen jäin suustani kiinni anopin ja appiukon kanssa vielä toiseksi 1,5 tunniksi, minkä aikana koirat touhus ja kuivatteli pihalla.

On se vaan niin, että maalla on mukavaa. <3

  

 

 

Oli meillä mukana myös virallinen rantavahti Möffe!

- Ella

Lenkkeilyä vähän erikoisemmalla kokoonpanolla

Mietin kauan, että kehtaanko lähteä, mutta lähdin silti. Nimittäin pyörällä kahden saksalaisen kanssa ratsukon seuraksi. Ajattelin alkuun ettei tytöt käyttäydy tai että ei kestetä hevosen perässä tai kaikenlaista muuta, mikä sai monta kertaa miettimään tyttöjen mukaan ottoa. Piru vie miten ois jälkeenpäin kaduttanu, jossen olis niitä mukaan ottanu! Hevosen mennessä käyntiä, miun ei tarvinnut edes polkea kun ihan muutaman hassun kerran. Tytöt yritti myös kovasti vauhdittaa miun menoa, joten matka kului enemmänkin jarrutellessa. :D

Ravia mentäessä tytöt lönkytteli edellä rauhassa kiskomatta hihnoja juuri ollenkaan. Hevonen tuli sopivaa vauhtia takana. Kukaan ei sätkynnyt toistensa läsnäoloa, vaan matka sujui todella mallikkaasti kaikkien osalta. Tien loppupäässä oli mäki, jota Manna ja Neiti aikoivat juosta pari kertaa ylösalas ja miun oli tarkotus ottaa kuvia. Yllätyin positiivisesti myös siitä, miten nätisti tytöt odottivat käskyn alaisena kun kuvasin Mannaa ja Neitiä, eivätkä sykässeet samantien jalkoihin tai perään, tai muutakaan pöllöä - varsinkin kun ne odotteli siinä pyörässä kiinni. 

On ne vaan niin! <3

// Ella

Mila 1 vuotta!

Niin se vaan tämäkin päivä koitti, kun meidän termiitti täyttää 1 vuoden! Lähdettiin mukavassa säässä samoilemaan metsään ja käytiin ihan tässä lähipellolla ottamassa muutamat synttärikuvat. Mammalla vaan on vielä opeteltavaa kameran käytöstä, eikä se vielä noita kuviakaan kovin osaa muokata tai pelastaa. Mitä sillä toisaalta on väliä, kun synttärisankari on niin häikäisevän kaunis? :)

 

Kuulumisia helmikuulta asti

Nyt häpeä minä! Helmikuussa viimeisin blogiteksti?!! Nyt on aika ottaa itseään niskasta kiinni ja kirjottaa helmikuulta asti kuulumisia. 

Aloitetaan näistä:
- Neidit sairastivat kennelyskän parisen viikkoa Virolahden näyttelyn jälkeen
- Syötteellä harjoittelu maaliskuun puoliväli - huhtikuun puoliväli = sisälti hiihtämistä, lumisissa maastoissa rälläämistä ja kaikkea kivaa, tytöt olivat juuri tarpeellisen oireettoman jakson kotona. Neela aloitti juoksut pari päivää Syötteelle menon jälkeen
- Syötteen jälkeen olimme kotona. BH-treenejä ei ole järjestetty, mutta kävimme Milan kanssa hyvät tavat-kurssin
- Iso piha-aita valmistui
- Treenejä ei pahemmin ole ollut, joten on vähän treenattu kotona
- Heinäkuun viimeisinä päivinä olimme kolme päivää Kennel Eigenin järjestämällä leirillä, jossa Neela pääsi olemaan vieraileva tähti (=nobody, hänhän on niin hieno neiti ettei hänelle kelpaa kenenkään muun, kuin kepin seura...)
- Ollaan yritetty käydä paljon uimassa 
- Teinin ekat juoksut alkoivat
- Neela täytti 3. heinäkuuta 3vee!

Eipä meille ihmeitä kuulu. Ajattelin tämän olevan hankalampaa, mutta oikeastihan meidän elämä on ollut tasaisen tylsää koska maatilalla riittää näin kesäisin paljon työnsarkaa. Rakensimme koirille ison piha-aidan takapihalle, jossa ne on saanut olla ja viettää paljon aikaa kun myö immeiset on oltu työn touhussa. 

Meille siis tosiaan tarttui todennäköisesti Virolahden pentunäyttelystä kennelyskä, johon tytöt sitten sairastuivat. Syötteelle harjoitteluun lähtö läheni, joten sopi toivoa että yskä ja oireeton jakso loppuu ennen sitä. Onneksi kävi niin ja päästiin lähtemään kohti Syötettä hyvillä mielin. No, eiköhän sitten käynyt niin huono tuuri että Neelalla alkoi juoksut pari päivää perille saapumisen jälkeen. Mannan Möffe-pojuhan se siitä sitten innostui. Kuukausi meni siinä, että vahdattiin silmä kovana ja pidettiin erillään ettei vahinkoa pääse sattumaan. Se kuukausi oli raastava, mutta jotenkin me vaan rämmittiin se läpi, kun ei voinut Möffeä minnekkään hoitoon viedä. Ne on nuo hormoonit. :P

Kotiin päästyä ei sitten ookkaan mitään sen kummempaa tapahtunut. Komea piha-aita saatiin valmiiksi ja koirat pääsivät viettämään päivisin ulkoelämää aina, kun me immeiset oltiin maatilan töitä tekemässä, kesällä kun näitä töitä riittää. Tytöt onneks tykkää touhuta keskenään pihalla ja meille on aamuisin muodostunut jo tietty rutiini. Heräämisen jälkeen tytöt menee pihalle ja ovat siellä aina aamutöiden loppumiseen saakka jonka jälkeen ne pääsevät syömään. Aamuruuan jälkeen ne pääsee takas pihalle joko käymään tarpeillaan tai sitten ne jää sinne, jos pitää lähteä töitä tekemään. Hyvin on tytöt tottunut tähän. :)

Tosiaan on aika paljon jouduttu treenaamaan joko ajan- tai treeninpuutteen takia omatoimisesti, mutta nekin ovat valitettavasti jääneet vähän vähälle, koska kuten jo aiemmin mainitsin, töitä on riittänyt. Kaiken vapaa-ajan olen yrittänyt käyttää koirien kanssa edes seurusteluun ja leikkimiseen ja ollaan me vähän jotain pientä yritetty räpeltää. Neela ainakin on aikuistunut huimasti ja sen kanssa treenaaminenkin on nykyään jopa hauskaa. Mila nyt on luku erikseen, koska se on niin pätevä ja vielä alkuvaiheessa, etten ole sitä kerennyt opettaa väärin, niinkuin vanhemman neidon kanssa kävi. Neelan kanssa tekemiäni virheitä nyt sitten pikkuhiljaa tässä korjailen. Hupsis..

Niin, ja alkoihan ne termiitilläkin ekat juoksut 11kk iässä. Sitä ollaan oltu niin hellyydenkipeää mamman mussukkaa, että! Nyt on tärpitkin takana päin ja Milan kuulo on ainakin parantunut huimasti.

 

 

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä; meille tuli uusi perheenjäsen. 10-vuotias suomenhevos-ruuna Niemen Ässä! Alkuun ylläpitoon, mutta todennäköisesti jäädäkseen. :)

PS. Mila täyttää 15.8. vuoden! Synttärikuvia odotellessa. ;)

Arvonta!

Hoi ystäväiset! Bongasin juuri Susiasukit-blogissa käynnissä olevan arvonnan. Tässä on siis sponsorina mukana Heidi ja Valtotuotteet, joka valmistaa käsin koirille sekä heidän omistajilleen todella mukavan näköisiä tuotteita aina pannoista mantteleihin, sekä treeniliiveihin. Tutustumisen arvoinen paikka! :)

- Ella

Virolahden pentukatselmus + kuulumisia

Hoi rakkaat lukijat! Miun on pitänyt tulla kertomaan teille jo muutama päivä sitten, miten meillä meni Virolahden pentukatselmuksessa, mutta jotenkin ei vaan ole ollut inspiraatiota istua alas kirjoittamaan. Lähdin siis 1.2. ajelemaan neljän aikaan aamulla kohti Harjun Oppimiskeskusta yksin termiitin kanssa. Matka oli puuduttava, sillä pimeillä pätkillä kävi väsyttämään ihan toden teolla, mutta perille onneksi päästiin ehjin nahoin. Piti pari kertaa Milaa huudella, kun tuntui ettei koko koira olekkaan mukana - sitten kyllä kun paikan päälle päästiin, niin sitä ei voinut olla huomaamatta.... :D Mila käyttäytyi olosuhteisiin nähden hyvin, satunnaista paukuttamista lukuunottamatta. Kyllähän se pennuille odottaminen on kaikista raastavinta ja kun ei siskon ja veikan kanssa päässyt leikkimään.
Kehässä meni hienosti, kaverimme esitti Milan, koska mie olin avustamassa kehän ulkopuolella. Miun panosta ei kyllä tarvittu, kun meidän eteen tulikin yks pitkäkarvainen pentu vetoavuksi. Itse esitin yksilökehän, mutta siinä kävi niin että esitin sen väärään suuntaan, ni eiköhän termiitti sitten tuijotellut kasvattajaa ja muita meidän seurueessa olleita kehän ulkopuolella, äh! Ei se mitään, ei tultu hakemaan sijoitusta vaan uusi todella iso sosialistamiskokemus.

Tuomarina toimi Wolfgang Lauber, Saksa
Arvosana: L+, sijoitus 5/7
Arvostelu löyhästi käännettynä + se mitä ei osattu kääntää: Hyvin ilmeikäs, tumma pigmentti, harmoniset linjat(?). Hündin mit guten gebäudeverhältniss und harmonischen linienführung. Kruppe ist betont geneigt.

Hauskaa oli ja Miranda, Mila ja Tarmo pääsivät vielä näyttelyn päätteeksi juoksentelemaan keskenään. :)

Sitten ajattelin lopuksi näyttää, mitä sain aikaan kun kuulin, että RAW-tiedostoon tallennetut kuvat + EOS-kameran mukana tulleilla sovelluksilla saa aikaan todella hienosti pelastettuja kuvia. Tässä teille muutama näytille:

- Ella

Tavoitteet vuodelle 2015 + reissukuulumisia

Hei taasen ystäväiseni! Oon tässä viimeaikoina suunnitellut tulevaa vuotta koirien osalta ja pitäähän se nyt laittaa mustaa valkoiselle, ettei pääse lipsumaan. :) Suunnitelmia on ehkä edellistä vuotta ajatellen enemmän, mutta mitkään niistä eivät ole ylitsepääsemättömiä toteuttaa. 

Neelan suunnitelmat:

♣ Käydä ahkerasti BH- ja PK-tottistreeneissä + treenata kotona
♣ Vepetreenit jatkuu keväällä, joko Joensuussa tai Kiteellä
♣ Ainakin yksi vepe-startti ALO-luokassa
♣ Luonnetesti jo ehkä tänä vuonna?
♣ Hihnakäyttäytyminen kuntoon (tähän ei onneksi ole pitkä matka)
♣ Pääsiäisenä näyttely? Ehkä syksyllä Elokarelia-näyttely? Ainakin yksi!
♣ Selän kuvaus ja silmäpeili

Milan suunnitelmat:

♣ Tokon itsenäinen harjoittelu jatkuu
♣ Seisotus & näyttelyjuoksutus haltuun
♣ Ehkä joku näyttely. Elokarelia?
♣ Hihnakäyttäytyminen kuntoon
♣ Paljon lenkkeilyä kylällä, ettei päästä maalaistumaan liikaa
♣ Hyvät tavat-kurssi! Odotellaan innolla alkamista
♣ BH-treeneissä käyminen? Leikkiä & helppoja juttuja

Nämä asiat on nyt pääasiallisesti pyörinyt mielessä, voihan se olla että saavutetaan odotettua enemmän - tai sitten ei. :D Mutta tätä listaa voi tulla aina katsomaan, jos tuntuu että ote rupeaa lipsumaan. 

Minkälaisia tavoitteita teillä on vuodelle 2015? 

Viimeisenä, muttei vähäisempänä haluan kertoa teille, kuinka olimme tyttöjen kanssa muutaman päivän minireissussa Iso-Syötteellä. Koirat nautti silminnähden siitä lumen määrästä. Ne rälläsivät umpihangessa, jossa oli meillä ihmisillä melkein kainaloihin asti paikoittain lunta. Koirathan ei tietenkään niin syvälle uponneet. :D Käytiin lumikenkäilemässä, sosialistumassa hotellin respassa, juoksenneltiin muuten vaan sinne tänne ristiin rastiin ilman määränpäätä. Huippua! :)

Ystävämme Möffe. <3

- Ella

Ps. Oon vähän - tai aika paljonkin - pettynyt osan kuvista laatuun kun en vielä osaa ja sää oli ajoittain ihan _kamala_! Enkä osannut niitä pelastaa edes kuvia muokkaamalla. Äh.

BH-treenien kevätkauden aloitus

Meillä alkoi Neelan kanssa eilen BH-treenit. Ajattelin, että saan hävetä itseni maanrakoon koska koira ei toimi. Ei me osata. Mutta, ei me ollakkaan mitään toivottomia tapauksia ja näen jo valoa tunnelin päässä. :) Nyt vaan kovasti vaihtelevia seuruutreenejä ja kontaktin vahvistusta. Jokohan uskaltais toukokuussa BH-kokeeseen? No ehkä ei. Tai saas nähdä.

Tässä todistusaineistoa, että ollaan me oikeesti siellä treeneissä käyty. Liikkeestä ei saanut kuvia millään ohjelmalla tällä valaistuksella. Tai sit en keksi, miten se on mahdollista. Kertokeehan työ miten valotusajat, polttovälit ja aukon säädöt vaikuttaa kuvien laatuun? Liike-ohjelmalla yo. asetuksia ei saa säädettyä. Kamera siis Canon EOS 1200D.

- Ella

Myöhäinen joululahja + kaupunkilaistumista

Vihdoin ja viimein se myöhäinen joululahja itselle tuli, nimittäin uusi kamera! Kyllä sitä innolla jo odoteltiin, vaikka eihän toimitukseen mennyt kuin alle viikko. Mikä hätäinen... En päässyt samana iltana enää testaamaan kameraa, koska oli jo todella pimeää ja halusin ehdottomasti ottaa kuvia koirista. Seuraavanakaan päivänä ei ollut kovin kaksinen sää, pimeää ja kameran takana olevan mielestä pirun kylmä tuuli, että sormet jäätyi. Silti piti testata ja ei nämä nyt niin kammotuksia ole, kun sai pidemmän putken käyttöön. :)
Tässä teille esimakua:

Neito-Termiitti 21 viikkoa vanha ja vapaa seisomisräpsy.

Vaatii vielä selvästi harjoittelua, mutta yritys ja halu on kova, saattepa nähdä. ;)

Me käytiin tänään avopuolison ja koirien kanssa Kiteen keskustassa lenkillä, ettei ihan maalaistuta tänne susirajalle. No, alku meni ihan päin peetä ja onneksi tajusin alle puolen kilsan päästä ehdottaa, että joskohan erkanisimme omille teillemme. Neela sähläs, Mila sähläs = kaaos... No, se autto koska Neela kuulemma oli kävelly koko matkan hihna löysällä kun mieheke käveli takaisin autolle eri kautta. Koirien ohituksia ja hihnalenkkejä ei ole ollut ikuisuuksiin ja koska Neelan luonne on tässä iän myötä hieman muuttunut, en tienny yhtään miten se reagoi esimerkiksi vastaantuleviin koiriin. Ei onneksi mitenkään! Milakin oli oikein reipas! Ei yhtäkään haukahdusta ja todella hienosti kipitteli menemään hihnassa. Päteviä (yksinään...)! <3

Tästä pitäisi ottaa ihan tapa ja päätettiinkin tuossa, että milloin ei treenejä ole, niin käydään kerran pari viikkoon kylällä lenkillä. :) Nythän meillä alkaa tiistaina näyttelytreenit Milan kanssa (jos ottaavat kun ollaan vasta näin pieniä) ja torstaina BH-treenit Neelan kanssa. Ja sitten 1.2. lähdetään Milan kanssa Harjun Oppimiskeskukseen SPL:n epäviralliseen pentunäyttelyyn näyttäytymään. Saadaan hyvää harjoitusta ja vähän esimakua pennelin kehityksestä. :)

Tässä on tehty jo muutenkin vähän suunnitelmia eteenpäin, kun harkitsin Neelan ilmoittamista pääsiäisen tienoilla Lappeenrantaan näyttelyihin. En vaan osaa päättää, mihin väliin soisin neidon pitävän juoksunsa kun niitä kovasti nyt tekee. No, ehkä parempi että pitäis nyt kun parhaimpaan BH- ja vepe-treeniaikaan eli kesällä. :)