Jouluntoivotus myös meiltä!

Heippa ja anteeksi rakkaat lukijat, kun meistä ei ole kuulunut juuri mitään. Elämä on rullannut niin tasaiseen tahtiin, että ei oikein ole mitä kertoa. Palataan taas uusissa voimin vuonna 2014!

Toivepostaus: koirakaverit

Heippa pitkästä aikaa! Ompas aika taas rientänyt, mutta nyt olisi aika ensimmäiselle toivepostaukselle, joka käsittelee Neelan koirakavereita. Koirakaverit ei ole missään erityisessä järjestyksessä, vaan esitelty satunnaisesti.

(c) Sannamari

1. Möffe

Möffe on vähän reilu vuoden vanha jackrusselinterrierin ja japaninpystykorvan sekoitus. Möffe on yksi niistä koirista, joita Neela näkee melkein päivittäin. Muistuttaa japsia, mutta on luonteeltaan enemmän jackrusseli - perus ärrieri. Kova poika juoksemaan. On kolmikon (=Neela, Babi ja Möffe) "hiljainen sivusta seuraaja".

(c) Sannamari

2. Babi

Möffen aisapari Babi. Reilu 3-vuotias tollerin miniversio, vaikkakaan hänessä ei eo. rotua ole. Pumin, pulin ja mäyräkoiran rakkauden hedelmä. Babilla on omalaatuinen luonne, mutta muuten hän on kyllä mitä ihastuttavin persoona. Alku ei meillä Neelan ja Babin kanssa ollut helppo, mutta "taistelu" on tuottanut tulosta ja neitokaiset tulevat jo hyvin toimeen keskenään.

(c) Ella

3. Veeti ja Ippa

Veeti, 6v ja Ippa 10v sileäkarvaiset colliet. Nämä koirat ovat olleet Neelan elämässä mukana siitä asti, kun neiti oli ihan pikkupentu. Veeti ja Ippa onkin siis ns. isosisaruksia ja ainakin sisko muistaa komentaa, jos saksalainen piippaa hänen mielestään liikaa. Tämä onkin melkoinen kolmikko, kun ne lasketaan montulle juoksemaan. Neela vie pallon, kepin tai frisbeen ja isoveikkaa kiukuttaa, mutta "jos muodon vuoksi juoksen mukana". Ippa ei niinkään teinistä välitä, mutta Veeti tykkää leikkiä ja pyytääkin monesti leikkiin mukaan.

On monia muitakin satunnaisia koirakavereita, kuten hippasen Neelaa nuorempi sakemanni-hoffi Nala. Tällä kaksikolla leikit menevät yksiin, koska ovat niin samanlaisia ja melkein saman rotuisiakin. Neelalla oli puolvuotiaana kaverina ajokoira-bokseri-labbisuros Luca ja nämä olivatkin yhdessä välin kuin paita ja peppu, mutta koulun loppuminen ja paikkakunnan vaihto ajoi tämän kaksikon erilleen.

Neela tulee pääpiirteittäin kaikkien koirien kanssa toimeen ulkona, hihnalenkillä hankaluuksia tuottaa koiran uteliaisuus toisia koiria kohtaan. Sisälläkin erittäin hyvin, jos kyseessä ei ole Babi joka tulee. Ei se sillekkään tee muuta, kuin murahtaa pari kertaa ja sen jälkeen ne on kuin ei mitään. Toisaalta, nyt kun teini on isompi, on sille tullut vähän taipumusta "vartioida ja omistaa". Muistanette varmaan, kun kerroin Zerosta, joka oli meillä hoidossa? No, ei onneksi nyt viime aikoina ole ollut samanlaisia kujeita.

Jos tavataan uusi koira, enemmän jännitän sitä, kuinka toinen koira ottaa Neelan vastaan kuin se, mitä Neela sanoo toisesta koirasta. Tallilla on vanha belgianpaimenkoira, joka ei toisista koirista piittaa, mutta Neela on onneksi hyvin alistuvainen ja tietää paikkansa laumassa sekä tajuaa pysyä vanhuksesta kaukana - aina välillä.

Loppuun vielä muutamia talvikuvia, joita ehdin nappaisemaan kun tuli ensilumi. :)

Nenänkäyttöä

Tänään ei ole tarjolla kuvia mutta sitäkin iloisempaa asiaa. Koira on ekan kesän aikana kehittynyt hurjasti henkilöhaussa ja voi vaan omistaja olla tyytyväinen! Tänään metsässä tehtiin kaksi haamua, jotka näytettiin Neelalle ja sillä aikaa kun kävin muualla kääntymässä, maalimiehet oli uponnut syvemmälle metsään piiloihin. Jo siinä vaiheessa, kun koira ensimmäisen kerran näki ukot, se ei meinannut nahkoissaan kestää. No, hallintaa harjoteltiin siinä..

Eka ukko, neiti sinkosi ja maalimiehen mukaan se käytti tosi hyvin nenäänsä ilmavainulla! Siellä sitten palloleikit ja uutta ukkoa etsimään. Toiselle ukolle se lähti samallalailla. Tää harrastus on ilmeisesti kivaa? Nyt se sentään on tajunnut että rauhassa pitää odottaa lähetystä ennenkun pääsee ehtimään kivoja maalimiehiä.

Kolmantena tehtiin vielä puolipako ja voi jösses, millä innolla koira oli vieläkin menossa! No, siihen jäi ne treenit. Mukava huomata, että kun koiralle laittaa liivin, miten se tajuaa mihin ollaan menossa. Nyt kun jaksais itsenäisesti ensin sitä ilmaisua harjotella ja opettaa, mutta kun meinaa vähän laiskotuttaa. Itseppähän tiedän laiskotelleeni.. :D Pian loppuu tältä syksyltä treenit ja on koko talvi aikaa!

Näihin kuviin ja huippu fiiliksiin palaamme jälleen. Nyt teetä ja koiran kanssa linnoittaudutaan sohvalle. :)

Ps. Muistakeehan laitella niitä postaustoiveita ja kysymyksiä, jos on mielessä jotain mitä haluatte tietää. Toiveet auttavat pitämään bloggaamisintoa yllä.. ;)

Myytävänä Hurtan sadetakki

Hei vain taas!
Emäntä taisi olla liian innoissaan, kun tilasi Hurtan sadetakin koiralle - sillähän säästyisi enimmiltä kuivausoperaatioilta niinhän? No, siinä kävi nyt niin että takki on liian iso ja epäkäytännöllinen meillä. Myynti-ilmoitukset löytyy tori.fi:stä ja Facebookista eikä yhtään kyselyä ole vielä tullut. Kokeillaan tätä kautta. Takkia on kokeiltu kerran meillä päällä ja siinä on joitakin irtokarvoja mutta muuten uudenveroinen!

Sadetakki on siis väriltään sininen ja koko 75cm. Hintapyyntö 25€ + postit.

Maakuntamatkailua

Viime maanantaina matkattiin Kiteelle ja taas ollaan liikenteessä, nimittäin Etelä-Karjalan puolella Särkisalmella. Oltiin Neelan kanssa ystävän luona yötä ja nyt katsotaan minne nenä näyttää vai viekö se kotiin. Keskiviikkona on oltava kotona, kun suunta on tallille ja ilmasutreeneihin, ennen sitä mahdollisuudet tehdä mitä vain!

Neela on käyttätynyt suht mallikkaasti kylässä vaikkakin se on vähän teini.. Korvatulpat on lähteny tulemaan aivoista asti jo pois, suunta on siis vaan ylöspäin!

Tänään suuntana oli pikareissu Imatralle ja koira otti matkan aika lunkisti. :D

Laittakeehan meille postaustoiveita ja kysymyksiä, joihin voin sitten vastailla. :)

Syksy tulee hurjaa vauhtia...

.. ei miulla muuta!

HYVÄÄ SYKSYN JATKOA KAIKILLE! :)

Kakkumestarin kakkuapulainen

Arvaatko voiko tätä vastustaa? Ite yrität päällystää kakkua ja perfektionistina saada kermavaahdon pilkulleen suoraan ja yks sählää vieressä ja yrittää pitkällä kielellä lipaista kakkua. :D Sen lisäks emännältä tipahti viinirypäle lattialle, jolla Neela kävi leikkimään muttei kuitenkaan syönyt. Arvatkaa kuka astu paljain jaloin sen rypäleen päälle? Nam! Mutta paras on silti hän, kakkumestarin kakkuapulainen. <3

Eli tästä pääteltäköön, että emännällä on synttärit! Sukulaisia on tulossa käymään ja innolla odotellaan, että nähdään pitkästä aikaa. Virallisesti vuosia tulee vasta huomenna (joo, niinkin turha luku kuin 19 - miksei suoraan 20.. ?), mutta tänään juhlitaan. Saas nähdä kuinka hurtta malttaa käyttäytyä, siitä lisää tuonnempana ja toivottavasti myös jonkun näköistä kuvasaastetta. :)

Arvonta on ratkennut!

Heipsan! 

Lueskelin tuossa vanhoja blogitekstejäni ja muistan, kun lupauduin arvonnan vihdoin ja viimein hoitamaan pois alta. :D Niimpä keräsin osallistujat arpoineen listalle, arvoin tulosautomaatilla voittajan ja se on....... Sakemannit Niilo ja Jalo! Heillä oli palkintotoiveena jokin hyvinvointituote, joten katsotaan minkälaisen yllärin keksinkään hankkia. ;)

Ilmoitan kolmikolle vielä henkilökohtaisesti voitosta, mutta isot ONNITTELUT! :)

Kalju koira

Voisko tää karvanlähtö jo loppua? Ei oo koiralla kohta enää karvaa mitä tiputtaa! :D Ite tein eilen omassa kotona suursiivouksen ja se ei ois onnistunu, ellei Sannamari ja Eetu ois vieny koiraa mukanaan hetkeks pois jaloista pyörimästä. Voi pyhä sylvi sitä siivotun karvan määrää!! 

Neelalla painaa uhmaikä edelleen päälle ja välillä hän unohtaa mitä nätisti hihnassa kävely on tai mikä se seuraaminen oli? "Luoksetulo? Ai, äiti kutsuu nätisti, en tottele. Nyt se jo karjas, pitäisköhän totella? No okei!" Yleisesti ottaen arki kuitenkin sujuu ja rullaa. :)

Uusia ystäviä & luonnonrauhaa

Pitkästä aikaa meillä on taas jotain kerrottavaa. Emännän työrupeama on ohi, työttömyyttä vietellen. Ompahan koiran kanssa enemmän aikaa treenata (Mitä treenata? Myöhän ollaan vaan laiskoteltu...). Etelä-Karjalan reissut jäivät historiaan ja emäntä on taas vapailla markkinoilla. No, ei me Neelan kanssa niitä miehiä mihinkään tarvita! Viime aikoina, herranjestas joko siitä on kuitenkin niin paljon aikaa, tutustuttiin aivan ihaniin ihmisiin ja koiriin. Myö omistajat ollaan toisaalta niin samanlaisia, mutta samaan aikaan niin erilaisia, räpätätejä ja rakastetaan tehdä asioita extempore! Koirat ovat kaikki eri kaliiperia kokonsa ja ulkonäkönsä vuoksi, luonteita unohtamatta mutta silti meillä on kasassa tämmönen ryhmärämä! Kaikista parasta tässä on se, että on omaan pikkuveljeen tutustunut "uudestaan"!

Olihan miulla muutakin assiita. Neelasta on tullut uhmainen teini..... Ennen niin kiltti koiranpentu, joka ei koskaan tuhonnut mitään, on syönyt miulta neljät kenkäparit parittomiksi ja kudematossakin on jo pari reikää. Okei, nyt se on taas rauhottunu kun on pahimmat ihmissuhdesopat ja unettomat yöt takana. Hermo kyllä osaa silti olla välillä kireällä tuon oikuttelujen takia, mutta ei silti lannistuta, kyllä tää joskus rauhottuu - toivottavasti!

Eilen oltiin mukavalla porukalla mökkeilemässä "keskellä ei mitään". Neela oli onnellinen ja ylläripylläri ekana hyppäs lampeen! Saunottiin (emäntä jopa ui, hyrrrrr et oli kylmää vettä!!!!!) ja grillattiin jonka jälkeen sai laittaa villasukat jalkaan ja kynttilöitä palamaan. Syksyn korkkaus. <3 Rakastan pimeneviä iltoja, kun saa ettiä villasukat jalkaan ja mikä parasta - saa olla kynttilöiden suurkuluttaja!

Hoitokoiria sekä lonkka- ja kyynärkuvia

Zero ja Neela

Meillä oli täällä kaksi viikkoa takaperin tavallista enemmän hulinaa, kun setäni 6v kodinvaihtaja-saksanpaimenuros Zero oli hoidossa vajaan viikon verran. Ukko oli luonteeltaan mitä kiltein ja suloisin - Neelan kanssa hyvin samaluontoisia. Samaa näköäkin hieman, sillä onhan kummallakin Olhedens-kennelin kasvatteja suvussaan. Neelasta löytyi uusia puolia mm. mustasukkaisuuden merkeissä ja muutamia kertoja olikin huutokonsertti pystyssä, kun herra Zero sanoi naiselle takaisin. Tappeluja ei onneks syntynyt, mutta sitäkin kamalamman kuuloista haukkuräkytyshampaankalina-showta kuultiin useamman kerran. Loppupeleissä meillä sujui todella mallikkaasti. Kumpikin on ollut vähän huonosyömäisiä, mutta nyt kaverin avustuksella ja "kilpailuhengessä" kummankin ruokakipot tyhjentyi joka kerta. :)

Lonkka- ja kyynärkuvien tulokset ovat nyt vihdoin kennelliitossa. Nehän otettiin 20.7. ja arvio A/A ja 0/1. Noh, lopputulos on kuitenkin B/A ja 0/2. Ei paha, vaikka tuo kakkonen tuolla näyttääkin pahalta. Uskon vakaasti, että toisen kyynärän tulos on seurausta auton töytäisystä. Kävin silloin kuvauttamassa sen etujalan, mutta vielä ei näkynyt mitään. Nyt sieltä löytyi pieni särö. Jalka ei oireile mitenkään, mutta aion aloittaa varotoimenpiteet mahdollisimman pian, ettei vanhemmalla iällä tule sitten ongelmia - ainakaan niin suuria. En mie ole pettynyt noihin, olis se voinut pahempikin olla. Ainahan se tietysti ois näyttänyt paremmalta se A/A ja 0/0 tulos, mutta näillä mennään.

Näyttelykuulumisia

Meillä oli eilen Neelan kanssa ihka ensimmäinen koiranäyttely, Joensuun KV 10.8. Neela pisti jo aivan alussa plörinäksi, kun oli niin paljon muita koiria paikalla ja omistajaa meinas vähän jännittää.. No, ihan hyvin se Neela vuoroaan odotteli kevythäkissä (laitoin sen sinne jo heti aluksi, etten mie hermostu enempää..), mitä nyt kerran meinas kaataa sen kehän puolelle kun näki miun vanhemmat. :D Nätimmin se odotteli, kun ei tarvinnut häkissä olla, joten iskä sai hoitaa handlerin hommia kehään asti. Luojalle kiitos, en ollut ite kehässä koiran kanssa, mutta siltikin aivan väärässä paikassa väärään aikaan. Neiti laittoi läskiksi koko touhun, kun olin väärällä kehän laidalla ja hän oli niin miun perään. Jännitti niin pirusti miten se käyttäytyy ja mitä tulee tulokseksi, joten ei aivot toiminu siinä vaiheessa niin, että ois tajunnu siirtyä.

Tulos EH JUK2.
"Sopivan pituinen runko, hyvät pään linjat, hyvät kulmaukset, löysät liikkeet."

En nyt tarkalleen muista, oliko arvostelussa jotain muuta, mutta täydennellään, kunhan saamattomuudeltani selviän. Nyt on vähän katkipoikkiolo! :)

Ostelin Neelalle myös uuden kaulapannan ja kaksi erilaista lelua (rahanmenoa yhteensä 40€), joista laitan kuvia vähän myöhemmin, kunhan kamerakin tokenee.

Treenipäivitystä

Hei rakkaat ihmiset! Tällä kertaa luvassa kuvaton postaus, koska en ole kameran kanssa ehtinyt hillua hetkeen. Alkaneista hakutreeneistä haluaisin teille laittaa tänne joskus materiaalia, mutta josko joskus ehtis sen kameran raahata metsään. :D

No enivei, Neela on viime aikoina tajunnut, mikä sen haun tarkoitus on. Sen kanssa on tehty pakoja, puolipakoja, haamutteluja ja jopa muutama ääniukko. Viimeisin onnistui toissakerralla erittäin upeasti, vaikka aluksi näytti, jotta penneli touhuaa jotain omiaan, mutta äkkiä nousi nenä ja hän paineli suoraan maalimiehen luokse.

Itsekin alan sisäistää tämän jumpan juonen, joten treeneihin meneminen on aina vain kivempaa. Toissakerralla treeneissä vielä oli kamala ukkonen ja vettä tuli kuin esterin sieltä, mutta eipä tuo haitannut yhtään ja hauskaa meillä oli! Haussa saa tehdä töitä erilaisten koirien kanssa ja iloita omistakin onnistumisista, jos ohjaaja on tyytyväinen sekä koiran, että maalimiehen suorituksiin. Odotan myös innolla piirimestaruuskisoja, jonne menen töihin, koska siellä saatan päästä vieläkin paremmin sisälle tämän lajin saloihin. Olen kuulemma läpäissyt leikkimielisen "alkutestin", hommannut koiralle SPKL-liivin, sekä itselleni treeniliivin ja vielä pisteenä iin päälle, treenannut aivan kamalassa säässä. :)

Käytiin tuossa 20. päivä heinäkuuta lonkka- ja kyynärkuvissa. Jännitti aivan kamalasti, mutta sain huokaista helpotuksesta! Neela tipahti aika nopeasti, mutta heräämisen kanssa kesti paljon pidempään vaikka otettiinkin heräte. Lonkat lähti A/A:na kennelliittoon ja kyynärät 0/1 (kummin päin ne tulee jos vasen 0 ja oikea 1?). Vahvasti veikkaan, että se aiemmin puhumani auton töytäisy on saattanut vaikuttaa oikeaan kyynärään, mutta oon kyllä tosi tyytyväinen noihin tuloksiin silti!

Ja uutisia, 10.8. meidät nähdään Joensuun KV:ssa ! Kaverini lupautui esittämään kokemattoman koirani, ettei kokematon omistaja lähde sinne sähläämään omiaan. Jännityksellä odotetaan tuloksia. ;)

Ja vielä yksi tiedoitus, jos meikäläisestä ei näy jälkeäkään elokuun lopun jälkeen, olen todennäköisesti treenaamassa koiran kanssa tokoa, koska leikin tulella ja päätin ottaa tavoitteeksi startata tokon alokas-luokassa keväällä/kesällä 2014!

Neela-neiti 1 wee!

Ennen laskettiin kuukausia, nyt voidaan käydä laskemaan vuosia. Kyllä aika on vierähtänyt, kun miettii että vastahan myö neiti haettiin uuteen kotiin. :)

Tää koira ei ikinä harrasta poseerausta, ehei...

Kermaviilinenä. :)

Synttäreitä juhlittiin vanhempieni luona maalla. Neela sai kyllä aivan riittämiin herkkuja! :D

Hei ystäväiset pitkästä aikaa!

Hei!

Nyt kun kiire hellittää, on aika istua alas ja kirjoittaa mitä meille kuuluu. Meille kuuluu hyvää, enkä tiiä oikein mistä alottasin kertomaan. No, ensinnäkin isoin juttu, mitä meille on tapahtunut on se, että muutettiin koiralapsen kanssa omaan asuntoon aivan kahdestaan. Kuukausi on hurahtanut kovaa vauhtia ja Neelakin on hyvin sopeutunut elämään rivitalossa omistajansa kanssa. Nyt, kun tämän sanon, pitäs varmaan koputtaa puuta, mutta koira ei oo tuhonnut uudessa kodissa mitään - ei siis kertakaikkiaan mitään. Hän ilmeisesti on tyytyväinen, kun pienen makuuhuoneen sijasta saakin olla koko asunnossa.

Tähän väliin on mahtunut paljon asioita. Koko Neelan elämän aikana sen kanssa olen käynyt neljässä mätsärissä. Ensimmäisissä Neela oli nelikuinen, tuloksena SIN3. Yllätyin täysin, miten hienosti noinkin pieni pentu osas ensimmäisessä tapahtumassaan ikinä käyttäytyä. Olihan se omasta mielestään jo niin "iso". :D Toisessa mätsärissä tuloksena SIN4, vappumätsärissä saatiinkin jo punanen nauha, muttei sijoitusta. Viimeisin mätsäri oli Rekivaarassa, missä oltiin ystävän ja hänen koiransa kassa. Tällä kertaa sijoitus SIN3 ja eka pokaali, jee! :) Käytös parani aina kerta kerralta, mutta mikä sitä ei koiraa kouluttas muu, kuin toistot ja toistot.

Ennen lumien sulamista olin työharjoittelussa tallilla, ja Neela hyvin usein kulki siellä mukana. Muuten meni erittäin hyvin, neiti touhusi omiaan ja nautti kun sai olla irti, mutta erään kerran sattui jotain ikävääkin. Neela nimittäin jäi auton töytäisemäksi, ei onneks pahasti. Koira otti ristiaskelia metrin verran, huuti kun hinaja ja tuli luokse. Kymmenisen minuuttia tapahtuman jälkeen koira oli, kuin mitään ei ois sattunut. Tapahtuman jälkeisellä viikolla jatkui epäilyttävä etujalan linkkaus ja mie sitten kävin kuvauttamassa jalan - ei mitään. Seuraavaks miulle ehdotettiin hierojaa. Sieltä löyty vastaus epämääräiseen linkuttamiseen. Takapää oli jumissa, joka heijasti kivun etujalkaan. Nyt kaikki ok ja Neela saakin suhteellisen säännöllisesti venyttelyä ja hierontaa. :) Niin, ja olihan neiti yhdessä välin pari viikkoa kolmijalkanen, kun se päätti mennä astumaan lasinsiruun..

Alkukeväästä oltiin arkitapakurssilla, mikä osoittautu erittäin hyväks sitäkin ajatellen, että neidille iski odotettu uhma. Korvat hävis aina jonnekkin, eikä niitä meinannu löytyä takas. Vetäminen oli sillon vähän haasteena (joo, tuhma mamma kun ei koiraansa kouluta...), mutta pienillä kikkaviitosilla se saatiin todella nopeasti kuriin ja tuloksia syntyi. Arkitapakurssilla innostuin rallytokosta, mutta nyttemmin se on vähän jäänyt muiden juttujen alle. Seuraava kurssi oli alkeistokokurssi, joka tosin meni vähän mönkään, kun heti ekan kerran jälkeen alkoi Neelalla ekat juoksut ja meni pakka aivan sekaisin. No, se kurssi taputeltiin vähän niin ja näin läpi, mutta nyt sitten onkin edessäpäin hakukoirakoksi kouluttautuminen. Josepan omatoimihakuryhmään pääsy kesti kaks viikkoa kolmannelta jonotuspaikalta, mutta sinne päästiin! Eka kerta, makkarinki ja muutama pako - kyllä siitä vielä hakukoira tulee! 

Niin, ja ette uskokkaan millanen vesipeto tuo on! Se menee aina ensimmäisenä ja lähtee viimeisenä, melkein väkisin raahaamalla... :D

Lopuksi uusimpia otoksia. :)

Säkäkorkeus 63cm.

Wrrruuuum!

Hups...

PS. Neela täyttää keskiviikkona vuoden! :)

Taas sitä vaan vanhetaan!

Neela täytti 7kk! :)

Haaste!

Tämä onkin ensimmäinen haasteeni johon minut haastoi Sudesta ihmiseksi ja taas takaisin-blogin pitäjä. :)

SÄÄNNÖT
- Kerro 11 asiaa itsestäsi.
- Vastaa haastajan 11 kysymykseen.
- Keksi 11 uutta kysymystä.
- Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
- Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät.

11 ASIAA MINUSTA
1. Olen tullut isääni, koska koko ajan pitää olla menossa jonka takia asiat unohtuu - tämä luettaneen paheeksi. Pitäisi osata asettua aloilleen.
2. Kiinnyn helposti kaikkeen enkä osaa luopua. Olen sellainen "ehkä tarvitsen tätä vielä joskus"-tyyppi.
3. Yksi syy koiran hankkimiseen on saada itseltä painoa putoamaan lenkkeilyjen myötä.
4. Haaveilen rekkakuskin- tai metsäkonekuljettajan ammatista ja ehkä haenkin metsäkoneenkuljettajan koulutukseen aikuispuolelle.
5. Kärsivällisyys ei ole vahvuuteni.
6. Olen hieman ailahtelevainen ja mielialat vaihtelevat, ensin haluan jotain mutta kohta taas en - ärsyttävää.
7. Valitettavasti elän periaatteella "en tunne mutta tuomitsen", siksi olen ehkä vähän hanakka tutustumaan uusiin ihmisiin. Tietynlaiset ihmiset saavat tutustumaan helpommin mutta jotkut ovat totaalinen "no no".. Kun tutustun, en ujostele vaan juttelen ihan avoimesti kaikesta.
8. Olen hyvin mustasukkainen minulle rakkaista hevosista vaikkeivät ne olisikaan omia.
9. Olen todennut etten ainakaan toistaiseksi osaa lopettaa osittain ainutta pahettani, alkoholia kun en pahemmin käytä.
10. Tiettyinä päivinä miulla on sosiaalisten tilojen pelko kun ennen olin paljon avoimempi ja lähdössä kaikkeen mukaan. Vetäydyn siis kuoreeni hyvin helposti.
11. Harmittelen että minuun ei pidä enää vanhat kaverit yhteyttä omista yrityksistäni huolimatta.

KYSYMYKSET MINULLE  
1. Millaisia ihmisiä arvostat?
- Arvostan ihmisiä jotka ovat minulle aidosti ystäviä ja itsestäänselvyytenä mukaan lasketaan myös vanhempani.

2. Mikä saa ihosi kananlihalle?
- Jos joku laulaa erittäin hyvin - niin hyvin että tulee kylmät väreet ja iho menee kananlihalle. Näitä kappaleita tai cover-versioita ei ole monia.

3. Aamu- vai iltavirkku?
- Ehdottomasti ilta!

4. Millaisena näet itsesi viiden vuoden kuluttua?
- Jaa-a... Toivottavasti avoimempana ja rohkeampana kuin nyt. Aloillaan asettuneena.

5. Mikä konkreettinen asia saa sinut iloiseksi?
- 
6. Leffa vai kirja?
- Leffa, tosin näittenkin suhteen oon nykyisin hyvin nirso.

7. Paras kaupunki?
- Tykkään hyvin paljon Parikkalasta koska siellä on vielä niin paljon uutta ja outoa opittavaa.

8. Millaisen lemmikin tahtoisit?
- Omastani haluan hyvin tottelevaisen ja motivoituneen. 

9. Haluaisitko muuttaa itsessäsi jotain? Mitä?
- En.. Tai ehkä haluisin olla kärsivällisempi ja vähemmän hellyydenkipeä.

10. Lempikielesi?
- Suomi

11. Hopea, kulta vai valkokulta?
- Hopea

KYSYMYKSET HAASTETUILLE
1. Kesä vaiko talvi? Miksi?
2. Jos olisit halunnut muuttaa elämässäsi jotain, mitä se olisi?
3. Mikä on lempimatkakohteesi?
4. Minkälaisesta tulevaisuudesta haaveilet? Olisiko se kenties punainen tupa ja perunamaa?
5. Tavoitteesi seuraavalle vuodelle?
6. Lempivaatteesi missä mieluiten vietät aikaasi?
7. Millaista musiikkia kuuntelet mieluiten?
8. Jos perustaisit yrityksen, millaisen perustaisit?
9. Kuka on tärkein henkilö elämässäsi? Vain yksi!
10. Sipsit vai suklaa? Kenties joku muu sittenkin?
11. Voisitko kuvitella itsesi metsäkoneenkuljettajaksi?

Ja haasteen laitan eteenpäin:
Sakemannit Niilo ja Jalo 
Aada ja Cujo
Acting Top Dog
Karvahelvetti
Living with Rex
Loki-blogi
Treenailuja ja koiramaisia ajatuksia
Vilman blogi
Punaturkin elämää

Päivän naurut!

Löysin saksanpaimenkoiran rotumääritelmää etsiessäni vähän omalaatuisen "määritelmän" joka miun on ihan pakko jakaa teidän kanssa ja jolle tyrskähtelin yksinäni.. :D

Yleisvaikutelma:
Saksanpaimenkoira on keksikokoinen, omasta mielestään jättimäinen, kulmakunnan voimakkain ja lihaksikkain koira.

Tärkeitä mittasuhteita:
Urosten säkäkorkeus on 60-65 cm ja narttujen 55-60 cm, ylettyy vaivattomasti nappaamaan nakin ruokapöydältä. Kropan pituus on noin 10-17 % säkäkorkeutta suurempi, mutta venyy tarvittaessa koko sohvan mittaiseksi.

Luonne ja käyttäytyminen:
Humoristinen, oma-alotteinen, avulias ja tuppautuva jokapaikanhöylä, jota myös seura-, vahti-, suojelu-, palvelus- ja paimenkoirana käytetään.

Pää:
Kiilamainen pallero joka pyörii vartalon etuosassa. Pään sisältä saattaa toisinaan kuulua ääniä.

Silmät:
Havaitsee helposti naapurin kissat ja pimeässä puskissa vaanivat näkymättömät pikku-ukot.

Korvat:
Ne töttöröt siinä pään päällä valikoivat ja suodattavat ääniä koiran mieltymysten mukaisesti.

Leuat/hampaat/purenta:
Kovassa käytössä varsinkin elon alkutaipaleella. Käytetään ensin nilkkojen ja varpaiden puremiseen, joista siirrytään kenkien ja kirjojen silppuamisen kautta aina sohvan raateluun saakka. Puruluihin hampaita ei käytetä.

Kaula:
yhdistää pään ja vartalon, siihen laitetaan kaulapanta."Kaulapanta? Kaulapanta! Sä laitoit mulle kaulapannan! Jee! Minne nyt mennään?! Etkö sä vielä ole saanut sitä ovea auki?! Ovi auki nyt! Mä en kestä enäääääääää!"

Runko:
sisältää mm mahan. Sinne uppoaa vain sitä kalleinta koiranmuonaa. Oveluudella myös ihmisruokaa. Ja kompostiroskaa ja hevosenkakkaa ja...

Eturaajat:
etujaloilla voi kaivautua kukkapenkkiin ja muovimaton alle. Nostamalla etujalkaa ihmiseen päin saa herkkupalan.

Takaraajat:
Takajalkojen holtiton heiluminen paljastaa koiran unen olevan sitkeää sorttia. Nostamalla takajalkaa ihmiseen päin saa huutia.

Käpälät:
ovat koiran hellyttävin kohta, hyvä että niitä on neljä.

Häntä:
on se vehje peräpäässä, joka heiluu, pyörii, huojuu, sojottaa, vatkaa, paukuttaa ja roikkuu mukana. Sitä pitää ajaa takaa ja varoa ovia sulkiessa.

Liikkeet:
Saksanpaimenkoira on ravaaja. Se on myös laukkaaja, löntystäjä, hyppääjä ja hiipijä. Harvoin patsasteleva.

Nahka:
On päiviä, jolloin koiraa voi muistuttaa, että koirannahka sopii rukkasten tekoon.

Karvapeite:
Oikea saksanpaimenkoiran karvapeite on irtonainen, leijuva ja tiukasti kankaisiin tarttuva. Ympäri vuoden.

Väri:
Löytyy laidasta laitaan, saviojassa lutraus saattaa tummentaa väriä hyvinkin paljon. Värillä ei ole väliä, vanhemmiten se haalistuu joka tapauksessa.

Koko ja paino:
Urokset: säkäkorkeus 60-65 cm, paino 30-40 kg. Sopii just eikä melkeen isännän syliin. Nartut: säkäkorkeus 55-60 cm, paino 22-32 kg. Sopii just eikä melkeen emännän syliin.

Virheet:
Niitä ei ole! Tuomari oli epäpätevä puusilmä. Säässä ei ollut kehumista ja kentänlaidallakin oli jotain häiritsevää toimintaa....

----
+ Etin rotumääritelmää ihan sen takia koska kuulin eilen ettei Neela mukamas ole puhdas sakemanni eikä sen myötä myöskään paperikoira. Ensin kihis mutta sen jälkeen nauratti. Kaikkea sitä kuulee! Harmi ettei ollu papereita näyttää sille naiselle. :D

++ Arvontainfoa tulossa taas pian, odotellaan edelleen osallistujia.

Arvontainfo + kuulumisia

Nyt vihdoin ja viimein saatiin se 15 lukijaa täyteen joten laitan nyt vähän arvontainfoa. :) Kysyn nyt lukijoilta mikä olisi teistä mieluisin arvonnan palkinto?

• Koiran lelu
• Hyvinvointituotteita (mietin tassuvoidetta)
• Joku luupaketti
• Joku muu, mikä?

Sellainen ehdotus minulla kuitenkin olisi, että teillä on mahdollisuus kerätä yhdestä kolmeen arpaa. Tämän tavan näin eräässä toisessa blogissa enkä usko että ketään haittaa jos tätä ns. "lainaa" ja improvisoi koirablogille sopivaksi. Eli siis:

1. arvan saa mikäli kirjoittaa kommenttilaatikkoon nimensä ja sähköpostiosoitteen
2. arvan saa mikäli liittyy lukijaksi ja ilmoittaa siitä kommenttilaatikkoon
3. arvan saa mikäli tekee kaikki eo. jutut ja mainostaa tätä blogia omassaan, ilmoittaen tietysti että näin on tehnyt ja että se on tarkistettavissa.

Kuulumisia

Meillä Neelan kanssa menee erittäin kivasti siitäkin huolimatta että uhma nostelee päätänsä ja juoksut tekevät tuloaan. Välillä korvat on koiralla koristeena mutta välillä tottelevaisuus ja motivaatio on 100-prosenttista. Muunmuassa viime viikonloppuna tehtiin Neltsin kans sellanen vajaan tunnin lenkki jolloin miullakin oli oikeasti kivaa, koira totteli ja ihmisten ohitukset onnistuivat 3/3:sta. 

Mielenvirkistykseksi opetutin koiralla leiki kuollutta- ja molemmat tassut-käskyt. Ei sinänsä oo seksuaalista merkitystä näillä tai tulevaisuutta ajatellen hyötyä mutta kun ei kehtaa treenata tottista uhman takia. Ootan kylläkin innolla että pääsis taas treenaamaan kunnolla ja ehkä myös jollekkin kurssille missä sais vinkkejä mm. koirien ohituksiin kun tämä on vähän yli-innokkaana menossa tervehtimään vaikka en koskaan ole vieraita koiria päästänyt hihnassa tutkimaan..

Olen myös todennut että siitäkin huolimatta ettei äitini tykkää koirista, Neelasta on tullut sille hyvin tärkeä - samoin muulle perheelle. Sen näkee hyvinkin pienistä asioista ja eleistä, mm. kotona ollessa pikkuveikkakin ulkoiluttaa koiraa. ;) Tämähän se oli tarkoituskin! Ollaan perheen kesken päätetty että jos keittiössä touhuaa ihmiset, koira ei hyöri jaloissa. Onneks ollaan tarpeeks monta kertaa käsketty se pois koska nyt melkein automaattisesti Neela jää näkymättömän rajan taakse istumaan tai makaamaan.

Huomatkaa! Mikäli teillä on jotain mukavia koiriin liittyviä haasteita tai mihin tahansa muuhun liittyvää niin minut saa haastaa. :)
Harrastan myös ratsastusta joten hevosiinkin liittyviä haasteita voin tehdä.

Arvontaa

Luvassa siis arvonta, mutta vasta sitten kun saadaan viidestoistakin lukija blogille! ;) Vielä en paljasta mitä on palkintona enkä kyllä vielä varmaksi mutta kun sen aika on, saatte lisäinformaatiota. Todennäköisesti tietysti jotain koiriin liittyvää.

Hehkutusta!

Oon niiiiiiiin ylpeä tuosta omasta uhmailevasta kakarasta kun tänään käytiin metsälenkillä koulun jälkeen vähän aikaa riehumassa ja Neela löyti sieltä kavereiden jäljiltä lumen seasta sellasen narulelun jämän joka osoittautukin sitten sille sellaiseksi "parasta ikinä"-jutuksi. Käytiin sitten tuossa meidän asuntolan takana riehumassa neidin kanssa niin että oli ulko-ovelta asti irti. Parkkipaikalla olikin porukkaa ja katoin et nyt se lähtee ja lähtikin - mutta juos ehkä parikymmentä metriä ihmisten suuntaan, pysähtyi, katsoi minnuun ja tuli sitten luokse kun kutsuin ja kysyin neidin tullessa missä lelu. Etittiin se hangesta ja mentiin sinne astuntolan taakse leikkimään ja voi että miten oli lapsi innoissaan!

Tehtiin myös sellaista harjoitusta että istutin Neelan viereen, sanoin odota ja pidin vähän pannasta varmuudella kiinni ettei heti juokse perään, heitin lelun ja tein käsimerkin (niinkuin haussa ja jäljestyksessä tehdään) ja "hae". Hitto miten se pinkas vauhilla lelun luokse ja toi sen miulle, palkkioksi sai sitten vetoleikkiä ja muuta riehumista. Parin toiston jälkeen ei tarvinnut enää pitää kiinni oikeastaan kun siinä vaiheessa kun heitin lelun.

Enkä tiedä mikä eilen neitiin meni kun lähdettiin pitkästä aikaa hihnalenkille kun nyt on vaan sen fleksin kanssa menty. Jo ulko-ovelta lähtiessä koiralla oli sellainen "teen mitä vain äiti"-asenne, kävin tupakkapaikalla tupakalla ja siellä oli ihmisiä. Ajattelin että nyt se vetää miuta varmasti pitkin ja poikin niiden toisten ihmisten luokse mutta ei vaan neiti tuli vasemmalle puolelle viereen kävelemään ja kulki melkein koko matkan ihmisten ohi kiinnittämättä niihin huomiota. Lenkilläkin se ei vetänyt yhtään vaan mennä jolkotteli kuin ennenmuinoin ennen uhmaikää.

Pakko sanoa että viimeaikaisen käytöksen perusteella tämä on ollut sitä "SUPERVAU"-käytöstä! Kauhulla siis odotan koska taas muuttuu viikariksi ja nautin näistä superhyvistä hetkistä.. 

Sitten vielä yksi asia, nyt on Mustissa ja Mirrissä alennuspäivät ja katselin meille kaikkea kivaa - nähtäväksi jää tuleeko mitään hommattua. :D

Peti, L 107cm ovh 89€, ale -70% 26,70€

Juuttilelu ovh 13,90€-15,90€ -70% 4,17-4,77€

 Ja paaaaaaaaaljon kaikkea muuta. :)

Hei lukijat rakkaat, olisiko teillä postaustoiveita? :--)

Uusi vuosi, uudet kujeet

Nyt vihdoin ja viimein pääsin kirjoittelemaan taas. Uusi vuosi on lusittu ratin takana ja koiranhoitajan virkaa toimitti oma pikkuveljeni joka oli ainut meidän porukastamme jolle uskalsin koiran luottaa sinä iltana. Oisin kyllä halunnut olla enemmän koiran kanssa mutta koko ajan pukkasi kuskin keikkaa niin mentävä oli. Sinä aikana kuitenkin kun Neelan kanssa olin ja vaikka en ollukkaan, neiti ei pelänny raketteja ollenkaan - katseli vain häntä heiluen! Meillä meni siis uusi vuosi odotusten mukaisesti ja todistettavasti koira on hyvin reipas luonteeltaan. 

Neela 5.1.

Oltiin natiaisen kanssa viikonloppu kaksin kotona koska vanhempani ja pikkuveikkani lähtivät perjantaina autonhakureissulle Vantaalle ja olivat siellä sitten koko viikonlopun. Myö sitten Neelan kanssa otettiin lauantaina ja lähdettiin metsään jo ennen yhtätoista! (Yleensä olen vielä sillon yöpukeissa kahvikupin ääressä. :D) Jänskäsin jossain välin reissua että uskallanko laskea koiran irti koska tuolla liikkuu niin paljon muita koiria ettei luoksetulo olis edelleenkään varma varsinkaan nyt kun koira alkaa näyttää uhmaiän ja juoksujen merkkejä yhtä aikaa... Se on myös yksi syy miksi hankittiin metsälenkkejä varten fleksi.

Laskin sitten yhen hemmetin ison mäen jälkeen Neelan irti ja ihan onessaan neiti juoksenteli pitkin ja poikin. En kyllä kehtaa selittää enempää vaan saatte ihan itse katsella sitä riemua. :)